Alex Kendrick toimii apulaispastorina amerikkalaisesssa babtistikirkossa ja tekee siinä sivussa elokuvahommia ohjaajana, näyttelijänä, tuottajana ja käsikirjoittajana. Vaikka hänen teoksensa eivät ehkä täysin huippuluokkaa olekaan, kun niita vertaa muihin vastaavanlaisiin, on silti ihailtavaa millaisia ajatuksia herättäviä ja täynnä sanomaa olevia elokuvia hän on saanut aikaan. Vuonna 2006 ilmestyi urheiluaiheinen elokuva nimeltä Facing the Giants.
Elokuvan päähenkilö Grant Taylor (Alex Kendrick) on high school – joukkueen valmentaja ja seitsemän tuloksettoman vuoden jälkeen hänet uhataan korvata toisella henkilöllä. Myös hänen henkilökohtaisessa elämässään menee heikosti: auto on hajoamassa, rahaa ei tunnu olevan riittävästi pariskunnan elättämiseksi ja hän on varma olevansa syypää siihen, että hänen vaimonsa ei tule raskaaksi monen vuoden yrittämisestä huolimatta. Hän päättää muuttaa valmennustaktiikkaansa ja neuvoo joukkueen pelaajia tekemään kaiken Jumalan kunniaksi. Tärkeintä on, ettei joukkue luovuta missään vaiheessa ja tiimi saakin niin paljon uutta puhtia, että etenee voitosta voittoon. Taylorin lisäksi elokuvassa kuvataan yksittäisten pelaajien kehitystä sekä henkilökohtaisessa elämässään että pelikentällä.
Heikosti menestyvän joukkueen nousu tähtitiimiksi olisi kliseinen ja kulunut aihe, mikäli se ei olisi selkeästi uskonnollinen elokuva. Se tuo syvyyttä elokuvaan ja tarjoaa runsaasti ajattelemisen aihetta, vaikka joillekin uskonnolliset viittaukset saattavat särähtää korvaan. Elokuva näyttää kuitenkin toivon näkökulman ja kertoo, miten vaikeuksista voi selvitä. Tosin tämä kaiken kääntyminen hyväksi pienintä piirtoa myöten on ehkä hieman liioiteltuakin, vaikkakin melko arvattavaa. Joukkueen kehitystä jaksaa kuitenkin vaivatta katsella koko vajaan parituntisen ajan ja rainaan on saatu mukaan myös huumoria. Kaikki vitsit eivät kolahda, mutta suurin osa kuitenkin. Huumori syntyy erityisesti dialogista valmentaja Taylorin ja joukkueen apulaisvalmentajan välillä.
Kaikkien näyttelijöiden suoritukset eivät ihan vakuuta, mutta on toisaalta hienoa, että rooleissa esiintyy amatöörimaisempiakin henkilöitä. Osa heistä on oikeastikin amerikkalaisen jalkapallon pelaajia, mikä tekee urheilukohtauksista vakuuttavia. Kyseiset kohtaukset on suhteellisen hyvin kuvattu, mikä lisää katsomismukavuutta. Taustalla oleva musiikki on myös kaunista ja hyvin miettittyä. Suurta miinusta elokuvalle tuo useat kliseiset elementit, joita elokuva sortuu käyttämään, esimerkiksi tuulen kääntyminen juuri ratkaisevassa kohdassa, tummaihoinen vitsejä laukova kaveri ja sekoittuneet raskaustestit. Vielä ensimmäisellä kerralla niitä ei juuri edes ajattele, mutta toisella kerralla ne alkavat jo hieman häiritä.
Puutteistaan huolimatta elokuvalle antaa paljon anteeksi, sillä se on teemaltaan tärkeä ja kokonaisuudeltaan kaunis teos. Tekijät ovat selvästi tehneet elokuvan suurella sydämellä ja käyttäneet hyväkseen omia vahvuuksiaan. Mikäli aihe yhtään kiinnostaa, kannattaa elokuva katsoa – edes kokeilun vuoksi. Kaikki eivät välttämättä uskonnollisuudesta innostu, sillä sitä tämä leffa tarjoaa runsaasti, mutta ainakin se antaa hetkeksi aihetta edes pohtia syvällisempiä asioita.
