Onko olemassa suomalaista, joka ei tiedä, mikä Lordi on? Ei siis Vesa-Matti LOIRI, vaan LORDI. Lordi on hirviöpuvuissa soittava hard rock-yhtye, joka räjäytti maailman voittamalla vuoden 2006 Euroviisut ennätyspistemäärällä. Ja kolme arvausta, mitä siitä seuraa. Tietenkin yhtyettä aletaan pyörittää mediassa, kaikenlaisia oheistuotteita väkerretään, ja bändi saa lisää julkisuutta. Totta puhuakseni minäkin ihastuin juuri tuolloin Lordiin, ja olen siitä pitäen fanittanut bändiä. Fanina minua luonnollisesti kiinnostavat myös Lordi-elokuvat. Vuonna 2008 valmistui kokoillan elokuva Dark Floors, joka menestyi kotimaassa melko heikosti, mutta ulkomailla hienosti. Dark Floors ei kuitenkaan ole ainoa Lordi-elokuva. Vuonna 2004 nimittäin valmistui Lauri Haukkamaan ohjaama lyhytelokuva The Kin.
Anna kirjoittaa kirjaa hirviöistä ja yliluonnollisista asioista. Kesken kirjoitusprosessin hänen äitinsä kuitenkin kuoli. Tämän jälkeen Anna menee siskonsa Julien kanssa laittamaan äitinsä metsän keskellä sijaitsevaa kartanoa kuntoon. He löytävät vanhoja valokuvia sukulaisistaan. Mutta kuvissa on jotain outoa: vuosiluvut eivät täsmää. Pian Annaa alkaa vaivata jokin muukin kuin työstä johtuva stressi: hänen ympärillään alkaa tapahtua outoja. Hän kuulee ääniä, jotka kutsuvat häntä nimeltä, hän näkee salaperäisiä hirviöitä. Mistä kaikki johtuu?
Juoni ei ole omaperäinen. Se on kuitenkin ihan hyvä, mutta tarinan kuljetus töksähtelee, jolloin juonesta tulee hajanainen, ja elokuvasta sekava. Näyttelijätkin ovat (Lordin jäseniä lukuunottamatta) pökkelömäisiä, eikä kukaan tuo roolihahmoihinsa mitään eloa.
Sitten hyviä puolia. Elokuvan visuaalinen ilme on upea. Hirviöt on toteutettu erittäin hyvin. Valkyyria Enaryn kohtaus on muita hieman latteampi, muttei myöskään mitenkään naurettava. Kitan hyökkäys metsässä on upeaa katsottavaa, mutta kaikista parhaiten toteutetut ovat hiljaisten muumio Amenin ja zombie Kalman kohtaukset. Myöskin Mr. Lordin lopuntulo on kohtalainen.
Lauri Haukkamaan ohjaus on melko. . .hmm. . .kaksipuolista. Toisaalta juoni on ärsyttävän hajanainen, mutta elokuvaan on myös onnistuttu luomaan painostava tunnelma, johon elokuva nojaa. Okei, ei tässä ole tietoakaan pelotuksesta, mutta mitenkään tylsäkään tämä ei ole, ja jännitystä löytyy kyllä. Juonen hajanaisuus ja sekavuus, sekä näyttelijöiden pökkelömäisyys ovat haittaavia seikkoja, jotka vähentävät pisteitä, mutta pisteitä takaisin tuo hieno tunnelma. Elokuva on surrealistinen, moni kohta jää avoimeksi, ja filmi jättää paljon mietittävää jälkeenpäin.
Yksi hyvä puoli Lordi-elokuvissa on se, että ne kenties tönivät kotimaista elokuvaa uuteen suuntaan ainaisten draamojen ja sotafilmien lisäksi. Vaikka The Kin on lyhytfilmi, on se parempi kuin moni täyspitkä kotimainen elokuva. Ei tämä kylläkään mitenkään erikoisen hyvä tapaus ole, mutta ihan kelpo jännäri silti.
