Leffa alkaa siitä, kun nuori rokkiklubin omistava sadistinen kloppi J.P. Monroe saa käsiinsä paikalliselta omituiselta mieheltä lahjaksi patsaan, johon on vangittu edellisistä Hellraisereista tuttu velikulta Pinhead. J.P ei patsaan saadessaan aavistakaan, millaiseen helvettiin hän lopulta sen kanssa joutuukaan…
Toisaalla nuori toimittaja Joanne todistaa jotakin hirveätä, kun paikallisessa sairaalassa räjähtää potilaalta pää irti! Tämä johtaa Joannen Terry-nimisen neitokaisen jäljille, jolta hänen on tarkoitus kysellä tietoja liittyen sairaalassa tapahtuneeseen välikohtaukseen.
J.P Monroe tyydyttää joka ilta rokkiklubinsa yläkerrassa seksihalujaan houkuttelemalla tytön toisensa jälkeen sänkyynsä. Hän kokee kumminkin järkytyksen: patsas nielaisee yhden hänen hoidoistaan elävältä! Tämä herättää Pinheadin, joka pyytää J.P:tä apurikseen tuomalla Pinheadille jokaisen J.P:n hoidoista. Lopulta mies suostuukin tähän.
Terry on muuttanut Joannelle alivuokralaiseksi, mutta lopulta hänelle selviääkin Joannen olevan kiero valehtelija. J.P yrittää houkutella tyttöä sänkyynsä ja Terry alkaa aavistella pahaa. Pinhead ja hänen demoniset apurinsa heräävät maanpäälliseen helvettiin, johon Joanne itsekin joutuu. Häntä vainoavat painajaiset hänen isästään, joka oli kuollut Vietnamin sodassa. Pinhead tunkeutuu naisen painajaisiin hänen isänsä hahmona. Tämän helvetillisen paholaisen onnistuu aiheuttaa paljon tuhoa maan päällä Joannen ystäville ja tutuille.
Elokuva on ensimmäiset 45 minuuttia mielenkiintoinen, mutta lopulta meininki alkaa mennä niin sekavaksi, ettei pisteitä lohkene tämän enempää. Lihakoukkuja ja ruumiinkappaleita lentää tämän tästäkin, eli vähän samaa kaavaa mitä edeltäjänsäkin. Näyttelijät ovat minulle aika tuntemattomia, mutta ihan kohtalaisia. Tosin muutama amatöörikin on mukaan saatu, eli “riittää kun juoksen pakoon ja kiljun”. Kumminkin ihan kelpoa perjantai-illan viihdettä.
nimimerkki: Donna Summer
