Vuonna 1977 filmatisoitiin Joseph Wambaughin kulttikirja The Choirboys, joka käsitteli poliisin työtä teemalla: Raskas työ vaatii raskaat huvit. Elokuva teilattiin pystyyn ja kirjailija itsekään ei halunnut olla missään tekemisissä tekeleen kanssa. Myönnettävä onkin, että elokuva on jyrkän asenteellinen monella saralla. Tästä löytyy ainakin piilevää rotu-, seksuaalivähemmistö- ja naisvastaisuutta. Puolustukseksi tälle elokuvalle on sanottava, että asioita on kuitenkin käsitelty kieliposkella – tai siltä se ainakin minun silmiini näyttää.
Leffan juoni on hatara, eikä pysy kovin hyvin koossa. Liikkeelle lähdetään takautumalla Vietnamista, jossa yksi poliisi saa ikuisen henkisen vamman. Seuraavaksi siirrytään poliisilaitoksen tiloihin käskynjakoon, jonka jälkeen on kuoroharjoitukset. Mukaan on mahdutettu myös muutama hälytystilanne ja naurettava S/M-kohtaus. Juonielokuvan ystävien ei todellakaan kannata tällä kertaa vaivautua.
Ohjaaja Robert Aldrich on tämmöisten ronskien äijäelokuvien erikoismies. Likaisen tusinan tapaan tästäkään on turha etsiä haastavia naisrooleja. Huoria ja seksiobjekteja on vaan tarjolla. Pettymykseksi naiskatsojille pitää vielä sanoa se, että vaikka leffa onkin täynnä miesrooleja, niin ne ovat lähes poikkeuksetta ällöttäviä ja rumanaamaisia köriläitä ja käppänöitä.
Mukana on ihan kiva joukko A-luokan luonnenäyttelijöitä. Nimet Charles Durning, Louis Gossett Jr., Randy Quaid, James Woods ja Burt Young ovat mukana tässä rainassa. Heistä kuitenkaan kukaan ei nouse toistaan päätä pidemmäksi. Sen sijaan shown vie Roscoe Rulesia näyttelevä Tim McIntire, jonka koomisuus ja kiukkuinen asenne purevat hienosti. McIntiren suorituksesta tulee itselleni jotenkin mieleen Benny Hill.
Enkeleissä on hämmästyttäviä yhteneväisyyksiä myöhemmin suosituksi tulleeseen poliisisarjaan Hill Street Blues. En ole mistään suoranaisesti lukenut, että tämä olisi antanut vaikutteita Hill Street Bluesille, mutta onko sattumaa, että elokuvan käskynjakokohtauksen suorittajaa Nick Yanovia esittää HSB:stä tuttu näyttelijä Charles Haid. Haidin roolihahmo tuossa HSB:ssä oli muuten se kovaotteinen Andy Renko. Mitä sitten tulee itse tähän käskynjakotilaisuuden luonteeseen ja rakenteeseen, niin HSB on selvästi lainannut koko kohtauksen tästä elokuvasta ja tehnyt siitä muka oman tavaramerkkinsä. Poliisiopiston luojatkin ovat varmasti tämän elokuvan joskus katsoneet ja siitä jotain merkintöjä muistiin laittaneet.
Enkelit on luokiteltu rikosdraamaksi, mutta rehellisesti sanottuna tämä kyllä toimii parhaiten komediana. Naurun räkätys kaikuu vahvasti jokaisen roolihahmon kitalaesta ja jopa elokuvan lopputekstit ovat tämän brändinmukaiset. Hauskoja ja tahattomasti hauskoja kohtauksia löytyy leffasta paljon. Roscoe Rulesin yritys estää itsemurhakandidaatin aikeet on mielestäni hulvaton. Olenko sairas? Tahatonta huumoria löytyy kohtauksessa, jossa Rules kiskaisee meksikaanikorstolta viikset naamasta. Huomatkaa se, kuinka viikset irtoavat.
Kaiken kaikkiaan kyseessä on kieltämättä hivenen epätasainen elokuva. Puolustukseksi on kuitenkin sanottava, että onpahan kerrankin erilainen elokuva. On jotenkin piristävää nähdä välillä tällaisia poliittisesti epäkorrekteja pätkiä. Enää ei hirveästi tehdä tällaisia näkemykseltään mustavalkoisia elokuvia, koska suuri yleisö haluaa olla yhteiskuntatietoista porukkaa, joka mielellään boikotoi ja julkisesti tuomitsee kaiken tämän kaltaisen suvaitsemattomaksi.
nimimerkki: mauge
