Elokuva koskettaa luultavasti kovasti poikia jotka kunnioittavat isäänsä. Elokuva luo todella kiitettävän hyvin isä poika asetelmaa, vaikka itse elokuva saattaa olla aivan muuta.
Elokuva startaa kun mies saapuu FBI:n päämajaan kertomaan totuuden sarjamurhaajasta “jumalan käsi”. Elokuva ottaa näppärästi katsojan mielenkiinnon heti hyppysiinsä kohtuullisen kolealla alulla, jonka Paxton saa luotua loistavasti.
Alkaa tarina jota mies alkaa kertomaan sarjamurhaajasta joka on nimetty “jumalan kädeksi”. Elokuva on pitkälti takautuvasti rullattu pätkä joka toimii loistavasti. Alkuasetelma on todella mieleeni, koti jossa on lähes kaikki asettunut paikoilleen, elämä rullaa ja kaikki on hyvin.. elokuva alkaa saamaan synkähköjä sävyjä pikkuhiljaa. Paxton vetää loistavaa roolia esikoisohjauksessaan niinkuin Matt O’Leary pienenä Fentonina, leffa luo mielestäni loistavasti tuskan kumpaisenkin näkökulmasta ja siihen myös päätöksen. Elokuva on kohtuullisen omaperäinen ainakin allekirjoittaneelle ja kauheasti ei löydy kopioitua tavaraa tästä elokuvasta. Elokuvan loppumusiikit kruunaavat mielestäni niin “valoisasti” päättyvän lopun.
nimimerkki: Grass
