Tietynlaista kulttimainetta nauttiva Wall Street on ollut 80-luvulta asti kaikille kotimeklareille ja muutenkin bisnesmaailmasta kiinnostuneille tärkeä elokuva. Se ei ollut ikinä mitenkään ihmeellinen tai edes poikkeuksellisen hyvä, mutta harva osasi odottaa jatko-osaa, varsinkaan 23 vuoden jälkeen.
Tyhjä rahaklipsi ja vanha motorola. Nämä ovat Gordon Gekkon (Michael Douglas) suurin omaisuus kun mies on saanut 8 vuoden tuomionsa istuttua, voiko vanha linnakundi luoda uraa vanhoilla konsteilla, kun vesillä on alkanut saalistaa entistä isompia kaloja? Jätti Gekko sentään jotain muutakin entisestä elämästään; tyttären joka vihaa isäänsä.
Winnie Gekko (Carey Mulligan) asuu Wall Streetin kupeessa sijoittaja Jake Mooren (Shia LaBeouf) kanssa. Jake on varsin määrätietoinen ja fiksu mies, joka ihailee salaa Winnien isää – ammatillisessa mielessä. Jake tapaa Gordonin kertoen, että aikoo viedä hänen tyttärensä vihille ja että heidän tulisi sopia riitansa. Gordon kuitenkin huomaa, että Jake haluaa myös muita palveluksia, koskien Wall Streetin akuuttia pörssikriisiä.
On itsestään selvää, että tämä modernisoitu Wall Street jatko-osa olisi jäänyt ilman huomiota, ellei ohjaaja olisi ollut Oliver Stone. Kun taas Oliver Stone olisi jäänyt ilman huomiota, ellei Gordon Gekkon rooliin olisi saatu Michael Douglasia. Charlie Sheen sen sijaan on unohdettu elokuvamaailman suuruus, vaikka nähdään mies valkokankaalla kääntymässä kantapäillään. Sheen on korvattu uhmakkaalla LeBeoufilla, joka kieltämättä sopi rooliinsa. Muita mainittavan arvoisia näyttelijöitä on ainakin Frank Langella ja Eli Wallach.
Elokuvan tarinaa ei ole rakennettu pelkästään Gekkon perheen ympärille, vaan poikkeuksellisen paljon liikutaan myös sijoittaja Bretton Jamesin (Josh Brolin) kieroissa kuvioissa. Tehdään periaatteessa tribuuttia ykkösosalle, hieman erilaisissa mittasuhteissa sekä asetelmissa. Josh Brolin tekee vaikuttavan roolin “pääpahiksena”, jos näin voi kuvailla.
Wall Street – Money Never Sleeps on teknisesti onnistunut jatko-osa, mutta se antaa olettaa enemmän kuin pystyy antamaan. Elokuva on mukavaa viihdettä pitkälle puoliväliin, mutta aika loppuu kesken ja Oliver Stone on päättänyt pikakelata ne odotetuimmat hetket. Katsojalle jää odottava fiilis, joka ei lopu edes silloin kuin lopputekstit alkavat.
