Katselin tämän teinihömpötyksen pitkästä aikaa uudelleen ja vaikka elokuvan filmatisoinnista on kulunut lähes kymmenen vuotta, sain huomata, että samat kuviot ja ongelmat vaivaavat highschooleja edelleen. Toinen huomio kohdistui itse leffaan – tämä teinikomedia on edelleen yksi parhaista näkemistäni kyseisen genren edustajista. Siitäkin huolimatta, että juoni on melko yksinkertainen ja se koostuu monista kliseisistä osista mutta toisaalta myös hienoista oivalluksista.
Elokuvan päähenkilö Cady (Lindsay Lohan) on Afrikasta muuttanut nuori nainen, joka aloittaa opiskelunsa tietämättä ollenkaan kouluviidakon laeista. Hän tutustuu kahteen toiseen opiskelijatoveriin, Janisiin (Lizzy Caplan) ja Damianiin (Daniel Franzese), jotka eivät kuulu suosituimpien joukkoon. Syystä tai toisesta Cady päätyy tekemisiin myös kolmen koviksen kanssa, joista pahin, tai tässä tapauksessa ilkein, on jengin johtaja Regina (Rachel McAdams). Aluksi Cady toimii porukassa kaksoisagenttina, mutta harmiton selän takana naureskelu muuttuu koko koulun 11. luokkalaisten välienselvittelyksi, kun soppaan heitetään kirja, joka on täynnä ilkeyksiä toisista. Hän joutuu matkan varrella miettimään omaa identiteettiään sekä suhdettaan ystäviinsä ja ihastumaansa poikaan.
Vaikka leffan loppuratkaisu on täysin ennalta-arvattava – harmittomilla komedioilla on tapana olla onnellinen loppu, yllätys, yllätys – elokuva on todella viihdyttävä kaikin puolin. Siitä löytyy perinteistä tilannekomiikkaa, esimerkiksi roskista päin kävelemistä ja tavaroiden lentämistä henkilöiden naamaan, sekä huvittavia kohtauksia, joissa teiniblondit osoittavat tyhmyyttään. Leffassa on oletetusti “opettavainen” osio, jota on kuitenkin kevennetty tuomalla siihenkin huumoria mukaan. Dialogi on suhteellisen toimivaa ja vaikka kliseisyys paikoin paistaa teoksesta läpi, elokuvan useat nerokkaat ratkaisut nostavat tämän elokuvan ylitse muiden.
Liika kehuminen ei kuitenkaan ole tarpeellista, sillä huonojakin puolia toki löytyy. Elokuva sisältää jonkin verran pienehköjä leikkausvirheitä, jotka eivät toki katselukokemusta häiritse. Tarina on hyvä ja toimiva, mutta siinä ei ehkä päästä riittävän syvälle. Elokuvan teemoja on useita – erilaisuus, oman paikan löytäminen, koulukiusaaminen ja toisen arvostaminen. Päähenkilönä sattuu olemaan hahmo, joka erilaisuudestaan huolimatta pääsee saman tien suosittujen joukkoon ja vaikka mokaileekin rankasti ja viettää samalla aikaa myös nörttien kanssa, pysyy hän loppujen lopuksi edelleen samassa asemassa, mikä ei nopeasti ajateltuna tunnu kovinkaan realistiselta. Ihastuminen luokan söpöön poikaan tuntuu myös olevan teema, jota ilman teinileffa ei voi olla teinileffa.
Joistakin miinuspuolistaan huolimatta elokuva on omassa sarjassaan erinomainen ja suosittelen sitä monenikäisille katsojille. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää stereotypioihin, muun muassa seksitaudeista varoittavaan opettajaan, tyhmääkin tyhmempään blondiin ja pinkistä tykkäävään homoon. Elokuva tarjoaa mukavan reilun puolitoistatuntisen, jonka aikana saa nauraa useampaan kertaan.
