Alelle (Víctor Clavijo) riittää elämänsisällöksi hengailu, oluen juonti sekä ajoittainen työnteko. Kahteen ensimmäiseen hän päättää keskittyä siinäkin vaiheessa, kun saa tietää että suurikokoinen meteoriitti on iskeytymässä maahan, ja elämä koko maapallolla loppumassa seuraavan kolmen päivän sisällä.
Suunnitelmiin uhkaa tulla muutos, kun Alen äiti (Mariana Cordero) anelee poikaansa apuun. Vankeja on karannut läheisestä vankilasta ja heidän joukossaan on brutaali sarjamurhaaja joka on matkalla kohti Alen veljen kotia. Äiti on varma että sarjamurhaaja haluaa kostaa Alen veljelle, ja mikäs sen parempi keino kuin surmata veljen lapset, jotka tietenkin ovat yksin maaseudulla sijaitsevassa kodissaan. Äiti on niin huolissaan, ettei Alelle jää muuta vaihtoehtoa kuin jättää oluen juonti ja hypätä auton kyytiin.
Elokuva johon on yhdistetty maailmanlopun tunnelmat ja sarjamurhaaja ei kuulosta lähtökohdiltaan kovin toimivalta. Siinä mielessä Tres días on hyvin onnistunut. Se että väistämätön on edessä ei tee Alen ja tämän äidin pelastusretkestä turhan tuntuista. Sitä huomaa oikeasti olevansa kiinnostunut näiden ihmisten kohtaloista, vaikka onkin tietoinen siitä, että jos sarjamurhaaja ei heitä nappaa, lähestyvä meteoriitti hoitaa homman kyllä kotiin kolmen päivän sisällä. Elokuva on samalla apokalyptinen tulevaisuudenvisio, eloonjäämiskamppailu sekä kostotrilleri. Mikä kummallisinta, ja parasta- paketti toimii.
Tres días on myös erittäin kaunis elokuva. Tunnelma on hypnoottinen sekä paikoitellen unenomainen.
Elokuva ei kuitenkaan ole täydellinen. Näkee, että ohjaaja, Gutierrez on saanut vaikutteita yhdestä jos toisesta elokuvasta. Jossain kohdin tuntuu jopa siltä, että hän on tehnyt ratkaisuja vain sillä perusteella, että joku juttu on toiminut jossain toisessa leffassa, miksei siis tässäkin.
Vioistaan huolimatta Tres días on kuitenkin keskivertoa parempi. Se pitää otteessaan alusta lopputeksteihin asti. Tarina on kiinnostava ja erilainen. Näyttelijät ovat hyviä rooleissaan. Erityismaininta nuorimmille lapsinäyttelijöille. Tres días on kaikin puolin mukava tuttavuus ja ehkä vähän erikoisuuskin, joka toivottavasti nähdään Suomessa muuallakin kuin Espoo Cinéssä.
