Ivan Reitman teki ennen Ghost Bustersia muunmuassa elokuvan Natsat. Elokuvassa on mukana myös Ghost Bustersiin päätyneitä tyyppejä, kuten Harold Ramis ja Bill Murray.
Bill Murrayn esittämän luuserin elämä alkaa mennä vielä enemmän pieleen kuin mitä se jo on. Niinpä hän päättää lähteä armeijaan, ja kiskoo mukanaan luuserikaverinsa (Harold Ramis). Tottakai koko joukkue on täynnä luusereita ja juntteja, mutta kersantti Hulka (Warren Oates) päättää kouluttaa porukasta kunnon sotilaita. Kun erään onnettoman tapahtumasarjan kautta joukkue pääsee Eurooppaan vartioimaan uutta EM-50 kaupunkihyökkäysvaunua (joka näyttää normaalilta matkailuatolta), saavat kaksistaan yövuoroon jääneet Murray ja Ramis päähänsä, että he lähtevät hakemaan autolla Saksasta tyttöjä, ja lähtevät Alpeille lomalle. Heitä aletaan pitää vakoojina, ja koko vanha joukkue lähtee heidän peräänsä, mutta kuinkas käykään?
Elokuva on täynnä hauskoja henkilöhahmoja, jotka eivät kylläkään ole mitenkään syvällisiä tai välttämättä edes omaperäisiä, mutta naurua riittää. Etenkin John Candyn esittämä “lihavahko” Ox ja John Larroquetten esittämä “tyhmähkö” kapteeni Stillman jaksavat naurattaa koko leffan ajan. Kun joukkue esimerkiksi metsästää “vakoojia” Euroopassa, he ajavat yöllä katua sateessa. Stillman käskee kääntymään seuraavasta oikeaan. Kersantti Hulka yrittää varoittaa, mutta kapteeni sanoo: “Kersantti, jos antaisitte minun hoitaa tämän operaation johtamisen?”. Sitten he kääntyvät oikealle, ja humps, löytävät itsensä Tsekkoslovakiasta! Eikä siinä mitään, mutta tuohon aikaan se kuului Itäblokkiin…
Ivan Reitman ohjaa hyvin, ja elokuvan näyttelijäntyökin on suurimmalti osin ihan hyvää. Kässäri on hauska ja kantaa koko leffan ajan erinomaisesti, vaikkei omaakaan mitään syvällisempää tai kriittisempää. Päinvastoin kuin kannesta voisi luulla, leffa ei edes ole erikoisen sentimentaalinen. Muutama jenkkimeininki kohta on, muttei se haittaa.
Ja vielä pisteenjaosta: Eihän tällaiselle periaatteessa voi antaa kuin sellaisen 3 tai 3,5 pinnaa, mutta: Kyseessä on todella aivot narikkaan elokuva, ja kun sellaisen katsoo lauantai-iltana jolloin ei tosiaankaan huvita syventyä mihinkään järkevään, leffa tuntuu lähes täydelliseltä.
