Pitkän aikaa inhosin kriitikoita. Sen harvan kerran he saattoivat olla kanssani samaa mieltä, mutta aivan liian usein kehut menivät jollekin vaikeasti lausuttavalle “juonettomalle” taideleffalle samalla kun uusin megahypertoimintakomedia haukuttiin maanrakoon. Syyn tähän ajattelin olevan se, että heidän on pakko haukkua perusviihdeleffoja ollakseen “aitoja” kriitikoita. Mr. & Mrs. Smith kuitenkin avasi eräällä tavalla silmäni, sillä tajusin, ettei syy olekaan välttämättä tuossa. Pisteiden tippuminen voi hyvinkin johtua katsojan elokuvakokemuksesta. Kun on nähnyt sadannen Hollywood-paukuttelun, on yksinkertaisesti mahdoton rakastaa elokuvaa, jossa edes jollain tapaa tuoretta on vain alkuasetelma. Saanko esitellä, Mr. & Mrs. Smith.
Mr. & Mrs. Smith on selvästi tehty kesäleffaksi. Siitä kertoo elokuvan kevyt ilmapiiri vauhdikkaine ja muka-hauskoine kohtauksineen ja kuivine heittoineen. Vaikka ne ominaisuudet tuntuvat olevan niin pakolliset tässä lajissa, voi nekin nyt sentään tehdä jotenkin viihdyttävästi. Mutta ei, jos lähdetään Mr. & Mrs. Smithin valitsemalle linjalle. Tässä huumori nimittäin revitään miltei puhtaasti asetelmasta, jossa liittoonsa kyllästynyt pari joutuu toistensa tappolistalle, mutta koska palkkamurhaajia ovat, ei kuolemaa pelätä, vaan jahti muuttuu nopeasti pelkäksi kiihottavaksi leikiksi. Siitä se kaivattu vipinä yhteiseloon. Toisin sanoen: kuteja kohti puolisoa, perään naurua ja muiskutusta. Kung-Fu Hustle todisti tuoreeltaan, että ylilyömällä väkivalta se toimii. Toinen vaihtoehto on lisätä sitä älyvapaisiin komedioihin, alá Nuija ja tosinuija. Tämän leffan realistisempi ote ja väkivallan kohde eivät vaan anna sulattaa kyseisiä tapahtumia, saati tehdä niistä hauskoja.
Kesäleffaan myös erittäin tyypillisesti, pääosanäyttelijät ovat suoraan Hollywoodin huipulta, tässä tapauksessa roolit menivät naisten unelmaurokselle Brad Pittille ja pusuhuuli Angelina Jolielle. Siis varmat valinnat lipputulojen kannalta. Ja eihän siinä mitään, ihan hyvinhän he myös sen näyttelemisen hoitavat. Kemia toimii ja silleen, mutta se nyt ei vaan riitä paikkaamaan tylyä juonta, vielä kun karismaa ei heiltä kuitenkaan liiemmin löydy. Sitä lisää, ja joku ronkkimaan pahimpia “huumorisuvantoja” kässäristä ja avot, oltaisiin jo kovin erilaisissa tähtimäärissä.
Teknisestihän leffassa ei ole mitään vikaa; leikkaus ja kerrontakin toimi, oli itseasiassa jopa hyvä. Eikä antamani arvosana budjetistakaan johdu, vaan räjähdykset ovat oikein maittavia. Se ei vaan riitä. Niinpä odotankin, että elokuva on todellakin kesäleffa ja talvella näin ollen vain muisto.
nimimerkki: tatska
