David Robinsonin teokseen Chaplin, elämä ja elokuvat ja Chaplinin omaelämäkertaan perustuva elokuva yhdestä kaikkien aikojen tunnetuimmista henkilöistä on kiintoisa, hieno ja melko tunnevoimainen – muttei sen enempää. Chaplinin oma tuotanto kun on niin loistokasta katsottavaa, että hänen elämäkertaelokuvansa toivoisi nousevan korkeammallekin.
Elokuvan vahvuus ja heikkous istuvat samalla oksalla ja niiden ydinsyy on ohjaaja Attenboroughin fiilistelevä ohjaustyyli. Sir Attenborough ohjaa melkein yksinomaan tunteen pohjalta. Tämän ansiosta elokuva on tunteilua, melodraamallisuuteen yltävää sentimentaalisuutta, mikä tavallaan sopii Chaplinin hahmoon, muttaa jättää huomioimatta Chaplinin tiukan ajattelun, ankaruuden ja jopa koomisen nerokkuuden. Tunnepohjaisen ajattelun johdosta elokuvan rakenne ja dramaturgia on löysähkö. Chaplinin omaa elämää on varmasti rajusti värittänyt useat naissuhteet, mutta katsojaa kiinnostaisi ennen kaikkea legendan elokuvat ja työ, joka ei valitettavasti ole tämän elokuvan keskiössä, vaan suorastaan sivuroolissa. Mestarin työt ohitetaan jälleen kerran fiilistellen, sivuhuomioina.
Robert Downey Jr. tekee hyvää ja vapautunutta työtä vaativassa pääroolissa ja elokuva vilisee nimekkäitä Hollywood-tähtiä toisten nimekkäiden Hollywood-tähtien rooleissa. Eloisimman suorituksen tekee Kevin Kline Douglas Fairbanksina. Näyttelijät ovat kautta linjan hyviä ja hahmoja piisaa. Mutta tälle tunteelliselle elokuvalle ei olisi tehnyt pahaa pieni älyllinen terävyys. On kunnioitettavaa, että Chaplinin koko ura käydään huolellisesti läpi kuten tässä elokuvassa, mutta tiukempi ja vähemmän pliisumpi pakettikin olisi ollut mahdollinen. Ei elokuva silti huono ole ja huomioon ottaen aiheen haasteellisuuden, sille antaa paljon anteeksi.
nimimerkki: Peter Van Bach
