Moni on varmaan kuullut Punaisesta paronista, saksalaisesta sotilaslentäjästä, joka ampui alas ainakin huikeat 80 viholliskonetta. Kuten Punainen paroni, myös Punainen sika eli Porco Rosso lentää punaisella koneella. Toinen yhtymäkohta paronin ja sian välillä on sota-aika. Vaikka Porco Rosso tapahtuu Japanissa, tai oikeastaan enimmäkseen Japanin ilmatilassa, siinä käydään myös Euroopan puolella, jossa sodan läsnäolo on yllättäen suurempi. Japanin Studio Ghiblin animaatiotaiteilijat kuvaavat hiukan kuin sadunomaiseksi paikaksi, jossa meri kimaltelee läikkyen ja taivas on avoin. Siellä taisteluita käydään myös, mutta vähän eri hengessä kuin Euroopan puolella.
Joka tapauksessa Porco Rosson päähenkilö on kahdella jalalla talsiva ja miehen vaatteisiin pukeutunut sika. Hän ei ole kuten myös Hayao Miyazakin luomuksiin kuuluvan Henkien kätkemän siat, vaikka kantaa päällään näiden tapaan lumousta. Porco Rossokin on ollut ihminen, kuten ne, ja myös hänellä on kova halu rypeä korviaan myöten yhden asian kimpussa. Tuo asia on lentäminen. Porco kiitää taivaita, mutta ei vain huvikseen, vaan auttaakseen ilmarosvojen vainoamia siviilejä. Hän on mestarillinen lentäjä ja kuulu sankari, joka tahtoo vapaa-ajallaan pitää matalaa profiilia ja lipittää punaviiniä piilopaikassaan jossakin päin Japania.
Elokuva onnistuu olemaan sekä tunnelmallinen että vauhdikas. Leffan trailerista saattaa saada käsityksen, että siinä vain lennellään taivaalla, tai istutaan baarissa kuuntelemassa hitaita. Totuus kuitenkin on toinen, sillä Porco Rossoa rytmittävät mystisen päähenkilön yhteenotot roistojen, itserakkaan kilpailijansa Curtisin ja välillä myös syntymämaansa Italian virkavallan kanssa. Jännittävien ja sulavasti piirrettyjen taistelujen lomassa Porco käy kamppailua itsensä kanssa, yrittäessään kasvaa ihmisenä. Se on kuitenkin hankalaa, sillä hänhän on sika. Hän saattaa olla elementissään lentokoneensa puikoissa kuin kellisi pahnoilla ikään, mutta yksityiselämässään Porco onkin melko avuton.
Hayao Miyazakin elokuvissa ei useinkaan käy ihan niin kuin voisi odottaa, eikä kaikkiin esille kohonneisiin kysymyksiin myöskään anneta vastausta elokuvan aikana. Porco Rosso ei tässä suhteessa tee poikkeusta. Tavallaan näin on hyväkin, sillä ainakin se jättää tilaa katsojan mielikuvitukselle. Näin kunnioitetaan myös Porco Rosson yksityisyyttä. Hienon hahmon hienoa tarinaa ei millää turhalla pilata.
