Leikitäänpä hieman ajatusleikkiä. Kuvitellaan olevamme ameriikkalaisia. Miltä tuntuisi, jos asetelmat yhteiskunnassamme kääntyisivät ylösalaisin? Mustat olisivatkin valkoisen valtaväen asemassa? Valkoiset olisivat huonopalkkaisia tehdastyöläisiä, jotka elävät toimeentulon rajamailla, taistellen olemassaolostaan. Elämä olisi yhtä kukkaron nyörien kiristämistä, mutta onneksi on perhe.
Desmond Nakanon Valkoisen miehen taakka -elokuvasta saa hyvän käsityksen siitä, millaista olisi vaihtaa paikkoja. Käsityksiä yleensäkin. John Travolta väärinkäsitettynä tehdastyöläisenä ja Harry Belafonte rikkaana liikemiehenä ovat hyytävän hyviä. Jännitys heidän välillään on alussa käsin kosketeltavaa, mutta loppua kohden inhimillisyys voittaa ja rako heidän välillään kutistuu. Kunnes alkaa tapahtua.
Elokuvan loppu on ristiriitaisia tunteita täynnään. Toisaalta liikemiehen tarjoama apu muuttaa loppua onnellisemmaksi, mutta toisaalta myös Travoltan esittämä hahmo kohtaa loppunsa. Surullista. Elokuva pistää ajatukset hyrräämään. Tehdastyöläisen perheen ylpeys on ymmärrettävää, mutta toisaalta tulee sääli tehtaanomistajaa, joka olisi halunnut vain auttaa ymmärrettyään vihdoin harrastaa hieman asenteensa tarkastelua ja muuttaa käsityksensä ihmisistä, joita oli siihen asti pitänyt vain “valkoisena roskasakkina”. Suosittelen ehdottomasti.
nimimerkki: K.Malinen
