Jet Lin elokuvadepytoinnista on kulunut jo yli kaksikymmentä vuotta. Lahjakkaan Kung Fu -taitajan ja näyttelijän uralle on mahtunut monenlaista mättöpätkää; erinomaisia Hong Kong -leffoja ja keskinkertaisia yrityksiä Hollywood-markkinoilla (joista mielestäni paras pienessä sivuroolissa Tappava Ase 4:ssä). Näyttäviä samurai- ja kung fu-leffoja on ilmestynyt 2000-luvun alussa kuin sieniä sateella. Onko yhdelle perinteiselle pätkälle vielä tilaa leffahyllyllä?
Fearless kertoo osittain fiktiivisen tarinan Kung Fun tunnetuimpiin henkilöihin kuuluvasta Huo Yuan Jiasta. Huo Yuan tarina on todellinen sikäli että hän eli 1900-luvun taitteessa, oli äärimmäisen taitava Kung Fu -taitaja, paransi kiinalaisten itsetuntoa taistelemalla kiinalaisten nimissä julkisissa otteluissa ulkomaalaisia vastaan, sekä perusti Wu -instituution (joka paremmin tunnetaan nykyään kiinalaisena Wu Shu -instituutiona). Herra oli erityisen tunnettu siitä kuinka hänen onnistui koota Kung Fun eri koulukunnat yhteen ja kuinka tämä vaikutti Kung Fun ja edelleen kiinalaisen kansallisaatteen nousemiseen. Todellinen kansallissankari siis.
Leffaa voi hyvinkin verrata Jet Lin erinomaiseen Fist Of Legendiin ja männävuosien House Of Flying Daggersiin. Siinä missä Flying Daggers oli silkkaa näyttävää fantasiaa ja Fist Of Legend perinteistäkin perinteisempää, mutta koreografialtaan täydellistä mätkintää, Fearless yhdistää molempien elokuvien parhaat puolet. Kamera-ajot ovat rauhallisia ja riittävän pitkiä. Jet Li on kova jätkä. Miehellä alkaa olemaan ikää jo yli 40:n vuoden, mutta tästä huolimatta mies tuntuu olevansa elämänsä kunnossa. Koreografioihin on panostettu paljon ja taso on lähellä Fist Of Legendiä.
Erityisen hienon elokuvasta tekeekin tasapainoinen ja selvästi jaksotettu tarinan kerronta. Käsikirjoitus sisältää useita pieniä tarinoita, mutta toisin kuin Fong Sai Yuk/Once Upon A Time In China -leffoissa päätarina ei huku sivutarinoiden alle. Käsikirjoituksessa on selvää kiinalaista romantisointia, mutta kansainvälistyminen näkyy positiivisesti käsikirjoituksessa sopivalla moralisoinnilla. Martial Art’s -leffat ovat keskittyneet mielestäni usein liikaa itse taisteluihin, ja tarinankerronta on pysynyt vain sivuseikkana filmin eteenpäin viemiselle. Tällä kertaa varsin klassinen “tulin, voitin, häpesin, paranin, voitin taas” kerronta toimii täydellisesti ja katsojaa muistutetaan vähän väliä siitä miksi Huo muuttuu elokuvan aikana.
Kuten mainitsin, elokuva romantisoi kiinalaisuutta raskaalla kädellä ja historialliset faktat on korvattu fiktiolla. Päätarina on osittain uskollinen historialle, mutta esim. merkittävässä osassa esiintyvä taistelu Hercules-nimistä nyrkkeilijää vastaan ei ottanut koskaan osaa todellisessa maailmassa, sillä Hercules vetäytyi etukäteen sovitusta taistelusta. Huon kuolema (joka ei ole spoileri sinänsä, kyseessähän on historiaa käsittelevä teos) mukailee myöskin kiinalaisten uskomia salaliittoteorioita joiden mukaan japanilaiset olisivat myrkyttäneet hänet viimeisen taistelun aikana. Historian kirjat kertovat että Huo voitti kymmenen japanilaista Judokaa peräkkäin. Otteluiden jälkeen hän sai sairaskohtauksen syödessään haastajiensa kanssa. Japanilaiset tarjosivat lääkärinsä apua, mutta Huo menehtyi lääkkeistä saamaansa kohtaukseen ja pieni suuri mies poistui keskuudestamme.
Kung Fu -leffat ovat kulkeneet pitkän tien pienistä syrjäkylien rannoilla ja rämeiköissä kuvatuista minibudjettileffoista eeppisiksi teoksiksi jotka paranevat kerta toisensa jälkeen. Kyllä Fearlessille on sijaa televisiotason hyllyllä, vaan kuinka kauan?
nimimerkki: Reaktor
