Lorenzo Odone (Greenburg) elää normaalia onnellista lapsuutta, kunnes häneen iskee mystinen tauti, joka vie liikunta- ja puhekyvyn. Tämä ALD-taudiksi kutsuttu sairaus on äärimmäisen harvinainen, eikä siihen löydy parantavaa hoitoa. Lääkärit kehottavat Lorenzon vanhempia valmistautumaan lapsensa vääjäämättömään kuolemaan. Lorenzon Isä (Nolte) ei kuitenkaan alistu kohtalolle, vaan alkaa ottaa selvää, mistä tässä sairaudessa on kyse. Oivallustensa tuloksena hän löytää mahdollisen lääkkeen sairauden hoitamiseen, mutta kohtaa uusia ongelmia sen käyttöönotossa.
Elokuva perustuu tositapahtumiin ja kaikki on pyritty kuvaamaan autenttisesti oikeiden tapahtumien mukaan. Esimerkiksi henkilöiden nimet ovat oikeita. Elokuva onnistuu välittämään vanhempien epätoivon ja surun sairaan lapsensa puolesta, mutta toisaalta se kuvaa hyvin myös heidän järkkymätöntä taistelutahtoaan.
Ohjaaja George Millerin tavoite on ensisijaisesti kertoa tarina hyvien näyttelijöiden avustuksella. Nick Nolte Ja Susan Sarandon vievät tietenkin päähuomion Lorenzon vanhempina. Nick osoittaa parasta näytelijäteräänsä. Hänen suorituksensa on koskettava, mutta ei missään nimessä liioiteltu. Sarandon vetää myös huippusuorituksen lastaan hoivaavana ja puolustavana ns. naarastiikeriemona. Lapsinäyttelijä Greenburg esittää mielestäni uskottavasti vakavasti sairastavaa Lorenzoa.
Elokuva saa pysähtymään ja miettimään, kuinka hauras elämä voi olla. Odottamaton tapahtuma voi muuttaa elämän aivan toisenlaiseksi kuin sen oli suunnitellut. Melko kyyninen onkin mielestäni se katsoja, jota tämä ei kosketa tai saa tuntemaan myötätuntoa Lorenzon perhettä kohtaan.
Elokuva on herättänyt keskustelua Yhdysvaltojen lääkepolitiikasta, jossa uusien lääkkeiden kehittely ja markkinoilletulo on kuulemma äärimmäisen vaikeaa. Suuret lääkefirmat jylläävät, eivätkä uudet innovatiiviset keksinnöt pääse helposti pinnalle. Uusien lääkkeiden lanseeraaminen on hidasta, jonka seurauksena menetetään useita ihmishenkiä turhalla odottelulla.
nimimerkki: mauge
