Miesten vuoro on suomalainen elokuva tavalla, jota harvoin näkee. Puheenvuoro annetaan suomalaisille miehille, jotka yleensä vaikenevat. Aiheena ovat omat tunteet. Kaikki pa**apuheet jätetään saunan kynnyksen ulkopuolelle. Elokuva ei ole pelkkää hiljaisuutta, kuten voisi tämän esittelyn perusteella kuvitella. Päinvastoin. Nämä miehet eivät vain halua avautua – he selvästi tarvitsevat sitä.
Dokumentti näyttää tuntemattomia, eri-ikäisiä miehiä saunan lauteilla. Heidän annetaan kertoa tarinansa ilman mitään esittelyjä. Tämä on yksi elokuvan tehokeino: luontevassa puhevirrassa katsojalle selviää hätkähdyttävällä tavalla yllättäviä asioita. Miehet puhuvat naisista, perheestä, virheistä, kuolemasta ja elämästä.
Miesten vuoro ei ole erityisesti visuaalinen elokuva. Kuullulla on niin vahva merkitys, että kuvan täytyykin antaa sille tilaa. Siitä huolimatta myös kuvaus onnistuu välittämään paljon: autiot maisemat huokuvat rauhaa ja miesten viskoessa vettä kiukaalle voit itsekin tunteä löylyt ihollasi ja haistaa vihdan tuoksun.
Elokuva vuorottelee tragedian ja huumorin hetkillä ja sitoo ne yhteen niin kuin vain suomalainen osaa. Välillä esimerkiksi kolme joulupukkia korkkaamassa saunakaljoja tai erilaiset kekseliäät viritelmät tehdä sauna ihan mistä vain nostavat kasvoille leveän hymyn, välillä taas lauteilla jaetaan elämän kipeimpiä kokemuksia.
Lopussa samat sielunsa ja ruumiinsa paljastaneet miehet näytetään saunan jälkeen. Miehiä ei ole tunnistaa. Vaatteet päällä ja tavallinen tunteet piilottava maski kasvoilla he ovat kuin eri ihmisiä. Saunassa sai hetken olla pehmeä ja heikko, mutta sieltä ulos astuessaan suomalainen mies vetää haarniskan päälle. Maskin takaa kuitenkin pilkistää jotain uutta. Se on levollisuutta. Saunan katarsis-vaikutus, henkinen puhdistautuminen, on tehnyt tehtävänsä. Miesten vuoro on puhdistava kokemus myös katsojalle.
