Indiana Jones on palannut! Tällä kertaa hän joutuu pakenemaan vihaisia gangstereita, kuuntelemaan laulaja Willie Scottin valitusta, kestämään lapsiystävänsä Shortroundin huijausyrityksiä korttipelissä, etsimään kadonneita Sankara-kiviä ja päättämään, viekö ne köyhälle kylälle vai viekö hän ne museoon ja rikastuu.
Indiana Jones ja tuomion temppeli on jatko-osa vuonna 1982 julkaistulle “Kadonneen aarteen metsästäjille”, vaikka kronologisesti Tuomion temppeli onkin esiosa, sillä sen tapahtuvat sijoittuvat vuoteen 1935, kun taas Kadonneen aarteen metsästäjät sijoittuu vuoteen 1936. Kadonneen aarteen metsästäjät oli mielestäni loistava elokuva, joten odotukseni olivat aika korkeat tämän elokuvan kohdalla. Valitettavasti tämä elokuva oli minulle pienoinen pettymys.
Elokuva alkaa kovin lupaavasti, ensimmäiset kohtaukset, missä Indiana Jones on tekemisissä gangsterien kanssa, ovat jännittäviä ja otteessa pitäviä. Valitettavasti alun jälkeen elokuvasta tuli mielestäni huomattavasti ikävämmän oloinen. Sinänsä en pidä elokuvaa suuren osan ajasta tylsänä, koska elokuvassa tapahtuu paljon, mutta minusta tämä elokuva on aivan liian synkkä. Synkkyys ei tietenkään ole aina huono asia, mutta tässä elokuvassa se ei toimi, koska tästä elokuvasta puuttuu mielestäni lähes kokonaan Indiana Jones-elokuville tyypillinen jännittävä ja iloinen seikkailumeininki, vaikka kaikissa Indiana Jones-elokuvissa onkin paljon vakavia hetkiä. Tuomion temppeli ei ikävä kyllä tunnu Indiana Jones-tyyppiseltä seikkailuelokuvalta, vaan pikemminkin synkältä ja, paria kohtausta lukuunottamatta, ilottomalta ja kovin vakavalta selviytymistarinalta. Elokuvan monista vauhdikkaista kohtauksista huolimatta elokuva tuntuu joissain kohdissa kyllä tylsältä, ja huomasin joissain kohtauksissa odottavani, että elokuva loppuu. Toki on elokuvassa myös hyviä kohtauksia, esimerkiksi lopputaistelu sillalla on mielestäni hyvin onnistunut ja intensiivinen.
George Lucas teki tähän elokuvaan tarinan, vaikka varsinainen käsikirjoittaminen olikin Willard Huyckin ja Gloria Katzin vastuulla. George Lucasin laatima tarina elokuvaan on mielestäni kelvollinen, mutta ei kuitenkaan mitenkään loistava. Sen lisäksi elokuvan tarina ei mielestäni sovi Indiana Jones-elokuvaan. Elokuvan ohjaajana taas toimii legendaarinen Steven Spielperg, joka kuitenkin tässä elokuvassa ei tunnu onnistuvan erityisen hyvin ohjaana. Monien elokuvien näyttelijöiden roolisuoritukset menevät pahasti ylinäyttelyn puolelle, ja elokuva etenee epätasaisesti; ison osan ajasta elokuva etenee vauhdikkaasti, mutta välillä elokuva taas tuntuu junnaavan paikoillaan liian pitkään, mikä pistää silmään, koska monesti juuri näissä hiljaisissa hetkissä elokuva tuntuu kovin tylsältä.
Harrison Ford näyttelee tässä elokuvassa Indiana Jonesia ihan hyvin, mutta hänen roolisuorituksensa jää kyllä kovin vaisuksi. Indiana Jonesista puuttuu mielestäni tässä elokuvassa paljon karismaa ja vetovoimaa, ja Indyllä ei tässä elokuvassa tunnu olevan samanlaista seikkailumielisyyttä ja arkeologista intohimoa, mitkä olivat hänelle tyypillisiä asioita Kadonneen aarteen metsästäjissä, ja kolmannessa Indiana Jones-elokuvassa, ja nämä asiat on korvattu haaveilla rahasta ja maineesta. Tässä elokuvassa Indy puhuu monesti siitä, miten hän haaveilee rahasta ja maineesta, ja esimerkiksi elokuvan alussa antaa merkittävän arkeologisen löydön gansgteripomolle, ja saa gansterilta palkaksi sovitun hinnan eli timantin. Toki tämä elokuva on kronologisesti ensimmäinen Indiana Jones-elokuva, ja voi kuvitella, miten tämän elokuvan aikana Indystä tulee vähemmän perso rahalle ja alkaa välittämään enemmän muista ihmisistä, mutta koska tämä elokuva sijoittuu vuoteen 1935, ja Kadonneen aarteen metsästäjät vuoteen 1936, en pidä siitä, että Indiana Jones on tässä elokuvassa niin erilainen, eikä ole mielestäni kovin realistista, että Indy muuttuisi vuodessa niin paljon.
Kate Capshaw näyttelee tässä elokuvassa Willie Scottia, Indiana Jonesin uutta naisystävää. Capshaw kyllä valitettavasti syyllistyy tässä elokuvassa ylinäyttelyyn, monessa kohtauksessa hänen hahmonsa tuntuu jo aivan liian rasittavalta ja ärsyttävältä, niin että hänestä on vaikea pitää. Tätä en kuitenkaan laita vain Capshawin piikkiin, vaan myös käsikirjoituksen ja ohjauksen. Toki voi olla, että Willie Scottin on tarkoituskin tuntua hyvin ärsyttävältä elokuvassa, ja mikäli tämä oli tarkoituksena, Capshaw onnistui siinä hyvin. Indiana Jonesin nuorta ystävää Shortroundia näyttelee tässä elokuvassa Jonathan Ke Quan, joka ei kyllä tässä elokuvassa juuri tee vaikutusta. Quan ei oikein tunnu pääsevän hahmonsa sisään, sillä vaikka Shortround on rohkea ja energinen poika, Quanin näyttelystä ainakin minä olin aistivinani paljon tekopirteyttä ja teennäisyyttä. Osittain vaikea selittää, mutta minulle jäi kovin olo, että Shortround ei aidosti tuntunut elokuvassa rohkealta ja energiseltä pojalta, vaan enemmän tekopirteältä, joka väkisin yrittää olla kovin energisen oloinen.
Sen sijaan pidin kovasti Amrish Purin roolisuorituksesta tässä elokuvassa. Puri tuntuu tässä pääsevän hyvin Mola Ram-nimisen hahmonsa sisään. Mola Ram nimittäin tuntuu aidosti pelottavalta ja ilkeältä hahmolta, jonka loppua oikein odottaa elokuvan aikana. Purin näyttely ei tunnu yhtään teennäiseltä tässä elokuvassa, vaan hän tekee tässä elokuvassa mainiota ja aidontuntuista työtä.
Voisin vielä mainita, että niin kuin melkein aina, John Williams tekee tässäkin elokuvassa hyvää työtä elokuvan musiikin säveltäjänä, vaikka tämä elokuva ei ole mielestäni Williamsin parhaita suorituksia, sillä vaikka elokuvan musiikki on kyllä hyvää, suurimman osan ajasta musiikki ei jää erityisemmin mieleen, ja kun musiikki jää kohtauksesta mieleen, yleensä silloin soi aiemmasta Indiana Jones-elokuvasta tuttua musiikkia.
Lopuksi todettakoon, että en pidä Tuomion temppeliä yleisesti ottaen kuin keskinkertaisena elokuvana, ja Indiana Jones-elokuvana pidän tätä huonona. Elokuvan liian pitkälle menevä synkkyys ja siitä johtuva ilottomuus, ja monien näyttelijöiden ylinäyttely saivat aikaan sen, että ainakaan minusta tätä elokuvaa ei ole kiva katsoa, vaan katsoessa tätä odotan, että elokuva loppuu. Olen nähnyt tämän elokuvan yli viisi kertaa, ja mielipiteeni ei ole juuri muuttunut katsomiskertojen aikana. Elokuvassa on kyllä hyviä yksittäisiä kohtauksia, kuten elokuvan alkukohtaukset missä Indy kamppailee gansterien kanssa, mielenkiintoinen Indiana Jonesin ja Willie Scottin ensisuudelma, lopputaistelu sillalla ja elokuvan iloisempi loppu, mutta kokonaisuutena en pidä tätä elokuvaa kovin hyvänä. Onneksi tämän elokuvan jälkeen tuli erinomainen Indiana Jones ja viimeinen ristiretki, joka on mielestäni vähintääkin yhtä mainio elokuva, kuin Kadonneen aarteen metsästäjät. Mikäli haluat katsoa hyvän seikkailuelokuvan, suosittelen kyllä lämpimästi Indiana Jonesia, mutta itse katsoisin silloin joko Kadonneen aarteen metsästäjät, tai Viimeisen ristiretken.
