Poliisi Jack Mosley (Willis) saa yksinkertaisen tehtävän. Hänen pitäisi viedä Eddie Bunkerin (Def) oikeuteen todistamaan. Sitä, mitä pitäisi todistaa, ei kerrota katsojille, mutta aika pian homma valkenee. Tämän pitäisi olla ihan rutiinihomma, mutta eräät tahot eivät halua Bunkerin pääsevän oikeusistuimeen elävänä.
16 Blocksin voisi sanoa olevan Bruce Willisin harjoitustyö Die Hard 4:sta varten, sillä hänen tässä näyttelemän Jack Mosleyn ja Die Hardin John McClanen välillä on paljon yhtäläisyyksiä. Sekä Mosley että McClane ovat työhönsä tympääntyneitä poliiseja, joille maistuu miestä väkevämpi ja heillä on muutenkin aika krapulaiset ilmeet ja äänet. Muuten ei 16 Blocksilla ja Die Hardilla ole juurikaan yhteistä. Tästä elokuvasta muun muassa puuttuu Die Hard -elokuvien väkivalta.
16 Blocks on melko tavanomainen trilleri. Samasta aiheesta tulee äkkiä mieleen melko samantapainen, mutta paljon parempi Martin Brestin Keskiyön pako (Midnight Run, 1988). Tätä elokuvaa ei pääse missään vaiheessa kutsumaan kovinkaan omaperäiseksi, mutta kyllä tästä välillä kunnon jännitystä löytyy. Muuten elokuva on melkoisen ennalta-arvattava. Tyhmempikin katsoja tajuaa jo puolen tunnin sisällä, ketä on vastassa ja sitten arvattavasti ei pääkaksikkomme voi luottaa enää kehenkään muuhun kuin pariinsa.
Bruce Willis tekee loistavaa työtä hommaansa tympääntyneenä, aina ääntä myöten krapulaisen oloisena poliisina. Mies näyttää tässä jo niin raihnaiselta, että katsoja alkaa väkisin miettimään, saako hän pian sydärin. Hänen vastanäytelijänsä Mos Def (Linnunradan käsikirja liftareille) tekee ihan kohtalaista työtä, vaikka miehen nasaali ääni käykin välillä hermoille. Muuten tämä pari on aika kliseinen. Aluksi ei poliisi välitä saatettavastaan tippaakaan, mutta miesten suhde arvattavasti kehittyy elokuvan myötä.
nimimerkki: Ville
