Hannigerin kaivoksen sortuneesta tunnelista löydetään viisi kuollutta sekä yksi tajuton kaivosmies, Harry Warden (Richard John Walters). Wardenin maatessa sairaalassa koomassa tapauksen tutkinta edistyy ja epäilykset hänen syyllisyydestään tapahtuneeseen vahvistuvat. Kuukausia myöhemmin Warden lopulta herää ja pakenee sairaalasta, tappaen matkallaan ulos kaikki vastaantulijansa.
Tällä välin nuorisojoukko on juhlimassa ystävänpäivää juuri edellä mainitulla Hannigerin kaivoksella. Irene (Betsy Rue) ja Axel (Kerr Smith) odottavat Irenen ystävää Sarahia (Jaime King) ja tämän poikaystävää Tom Hannigeria (Jensen Ackles), jonka isä omistaa kyseisen kaivoksen. Lopulta mentyään kaivokseen nelikko hajaantuu ja Sarahin yrittäessä etsiä ystäviään hän eksyy yhä syvemmälle kaivokseen. Kukas muu paikalle sitten osuu kuin Harry Warden hakkunsa kanssa ja verinen ajojahti onkin valmis. Sheriffi apuvoimineen ehtii kuitenkin paikalle ja Irene, Axel, Sarah ja Tom pelastuvat.
10 vuotta myöhemmin Tom Hanniger palaa isänsä kuoleman jälkeen kaupunkiin myymään kaivoksen. Tällä välin Sarah ja Axel ovat menneet naimisiin ja saaneet pojan. Tom kuitenkin uskoo, että Sarah vain tyytyi Axeliin ja elättelee yhä toiveita Sarahin suhteen. Axelin epäluulo Tomia kohtaan herää hänen tutkittuaan eräässä motellissa tapahtuneen verilöylyn todistusaineistoa: videotallenne todistaa Tomin olleen paikalla. Osa asukkaista kuitenkin uskoo, että asialla on ollut itse Harry Warden… ja ystävänpäivä on taas lähellä.
Elokuvan juoni ei ole kovin kummoinen ja kaikessa absurdiudessaan se saa välillä jopa huvittavia piirteitä. Kankaalla näkyvän verilöylyn jälkeen jostain päin teatterisalia kajahtava nauru saa itsenkin miettimään, että onko katsomassa komediaa vai kauhuelokuvaa. Näyttelijäsuorituksetkaan eivät ole kummoisia, kenties ainoana mainitsemisen arvoisena nousee esiin Jaime Kingin roolityö.
3D-tekniikka elokuvassa toimii ja se tuntuukin välillä ainoalta asialta, joka saa keskittymään elokuvan katsomiseen. Tosin elokuvaa tehdessä on selvästi välillä hakemalla haettu sellaisia kohtauksia, joissa 3D-tekniikka tulee esille. Aseella osoitetaan elokuvateatterin yleisöä ja eritoten Wardenin hakku lentää varsin usein kohti katsojaa.
Elokuvateatterissa katsottuna My Bloody Valentine 3D on siis ihan mielenkiintoinen katseltava, mutta toista kertaa sitä tuskin jaksaa katsoa.
