Todellinen elokuvahistorian merkkipaalu, jonka ovat ohjanneet Sin City-sarjakuvan luoja Frank Miller ja Robert Rodriguez. Elokuva koostuu prologista, epilogista sekä kolmesta Sin City-sarjakuvan erillisestä tarinasta The Hard Goodbye, The Big Fat Kill sekä That Yellow Bastard.
Enempiä itse tarinoista kertomatta voidaan todeta, että Sin City on kaupunki jossa sataa lähes taukoamatta, kadut ovat täynnä huoria ja pikkurikollisia, naiset ovat vahvoja ja aseistettuja sekä miehet ovat kaikki koviksia ja sytyttävät tupakan toisensa jälkeen. Kaupungin maisema on musta ja synkkä ja kaduilla kukaan ei voi kulkea vaaran piilemättä kulman takana.
Elokuvassa “hyviksien” rooleissa nähdään mm. Hartigan (Bruce Willis), Dwight (Clive Owen) sekä uusi valkokangassuosikkini Marv (Mickey Rourke elämänsä roolissa). Pahisten leirissä löytyy sellaisia nimiä kuin Yellow Bastard (lähes tunnistamaton Nick Stahl), Jackie Boy (Benicio Del Toro) sekä hobittien ystäville suuri järkytys Kevin (Elijah Wood). Naiskauneutta taasen tarjoilevat Nancy Callahan (Jessica Alba), Gail (Rosario Dawson) ja Shellie (Brittany Murphy) -nimiset neidit. Näyttelijäkasti on siis todella nimekästä porukkaa ja jälkikin sen mukaista. Tuntuu siltä kuin kaikki olisivat tekemässä elämänsä parasta roolia Millerin ja Rodriguezin remmissä.
Ohjaaja Rodriguez ei tehnyt elokuvaan erillistä käsikirjoitusta vaan halusi käyttää Millerin alkuperäisiä sarjakuvia käsikirjoituksenaan. Elokuva onkin lähes ruudulleen yksi yhteen sarjakuvien kanssa ja dialogit ovat nekin miltei kaikki suoraan kirjojen sivuilta. Sin City on elokuvahistorian uskollisimmin sarjakuvasta tehty elokuva. Elokuvaa katsoessa tulee todella sellainen fiilis kuin sarjakuvahahmot olisivat heränneet eloon ja loikanneet suoraan valkokankaalle meitä tavallisia pulliasia viihdyttämään. Tunnelma on käsittämättömän tuttua Sin City-sarjakuvia lukeneille.
Sin City on näkemistäni elokuvista visuaalisesti yksi kauneimmista. Lähes kaikki on kuvattu upeasti mustavalkoiseksi (muutamaa yksityiskohtaa esim. verta lukuunottamatta) ja film noir tuoksuu ilmassa. Elokuva sisältää järkyttävän määrän graafista väkivaltaa: jalkoja ja sukupuolielimiä revitään käsin irti, päitä katkotaan ja muutenkin meininki on äijäviihdettä parhaimmillaan. Hyvikset miettivät koko ajan uusia keinoja kiduttaa vastustajiaan ja hyvin harva kuolee ensimmäisestä luotisateesta, suurin osan hahmoista kun omaa yli-inhimilliset voimat. Elokuvassa riittää tarpeeksi yläosattomia naisia, suolenpätkiä, verkkosukkahousuisia huoria, keltaisia äpäriä, verta ja väkivaltaa jotta jokainen aikuinen terve mies voisi nauttia tästä täysin rinnoin. Sin City on varmasti yksi vuoden raaimmista ja parhaista elokuvista. Rodriguezin hyvä ystävä Quentin Tarantino on ohjannut yhden kokonaisen kohtauksen elokuvasta saaden täten nimensä elokuvan krediitteihin “Special Guest Director” -tittelin muodossa. Uskomattoman hieno elokuvaelämys väkivaltaviihteen ystäville. Tästä on paha laittaa paremmaksi.
nimimerkki: Population1
