Kun TV-sarja X-Files alkoi vuonna 1993, saavutti se suuren suosion. Sarjan valmistumisen aikana tehtiin vieläpä yksi X-Files -elokuva. Vuosituhannen vaihteen lähestyessä sarja suosio ja taso alkoivat laskea ja sarja lopetettiinkin vuonna 2002. Jo sarjan loppuvaiheissa puhuttiin vielä toisesta X-Files -elokuvasta, mutta homma lykkääntyi lykkääntymistään, kunnes toinen elokuva näki päivävalon 2008.
FBI-agentti katoaa salaperäisesti, ja eräs pedofiliasta tuomittu pappi, jolla on meedion kykyjä, antaa apua FBI:lle. FBI pyytää vielä mukaansa entiset palkkalaisensa Mulderin ja Scullyn, jotka ovat viettäneet hiljaiseloa jo useamman vuoden ajan. Homma muuttuu tutkinnan edetessä sotkuiseksi ja joidenkin usko alkaa horjumaan.
X-Files: Usko koetuksella oli monelle sarjan fanille odotettu tapaus. Mutta oli myös paljon pelkoa siitä, miten tämä elokuva onnistuisi tyydyttämään sarjan ystävien tarpeet. Pakko sanoa, että melko kehnosti onnistui, vaikka elokuvaa ohjasi ja käsikirjoitti sarjan luoja Chris Carter.
Pahin pulma tässä on se, ettei tällä ole juuri mitään yhteistä X-Files -sarjan kanssa. Muutamassa kohdassa kyllä viitataan sarjaan, mutta viitaukset eivät välttämättä avaudu niille, joille ei sarja ole mitenkään tuttu. Mutta enimmäkseen elokuva on sarjasta hyvin irrallaan ja Mulder ja Scully ovat ainoat elokuvan läpi kulkevat yhteydet sarjaan. Elokuvassa ei ole edes mitään yliluonnollisia piirteitä meediopappia lukuun ottamatta. Kaikelle on annettu ihan järkeenkäypä selitys. Jos sarjan päähahmojen nimet olisivat olleet vaikka Jones ja Smith, niin mitään yhtäläisyyksiä X-Filesiin ei luultavasti juuri kukaan olisi huomannut. Toki olisi pitänyt vielä poistaa yhtäläisyydet sarjaan ja hieman muotoilla elokuvan nimeä.
Elokuvan irrallisuuden sarjasta voisi jotenkuten vaikka antaa anteeksi, jos vain kässäripuoleen olisi panostettu enemmän. Genressään ei X-Files: Usko koetuksella eroa muista 2000-luvun jännäreistä. Elokuva on kovin kliseinen, eikä tässä ole suuria yllätyksiä. On kyllä nähty aika monta kertaa, että poliisi pyytää vanhojen konkareiden apua, kun ovat itse umpikujassa. Ja hullu tiedemies -homma on jo ikivanha juttu. Eikä edes vaivauduta tarjoamaan selitystä pahiksen toiminnalle. Homma vain kuitataan sillä, että se on hullu.
Muukaan osa käsikirjoituksesta ei toimi. Tapahtumat etenevät kovin hätäiseen tahtiin, eikä katsojan ole aina helppo pysytellä mukana. Johtolangasta toiseen pomppiminen tuo mieleen ikävästi CSI:n, johon tällainen ehkä voisi sopiakin. Myös Scullyn touhuilut kuolemansairaan pojan kanssa sairaalassa on kovin irrallinen juonikuvio. Muutama muukin homma juonenkulussa töksähtelee aika pahasti.
Ja oli kyllä aika isot odotukset jo pelkästään Mulderin ja Scullyn jälleennäkemiseen, mutta sekin homma sählättiin. Kyllä sentään heidän persoonaansa hieman saadaan esille, mutta heidän keskustelujensa kohdalla ollaan menty tunaroimaan. Heidän keskustelunsa ovat hyvin haukotuttavaa. Höpisevät melkoisia latteuksia uskosta, eikä suinkaan uskosta avaruusolioihin ja salaliittoihin, vaan Jumalaan. Välillä tulee mieleen, yritetäänkö tässä käännyttää katsojaa uskovaiseksi.
Onneksi tässä elokuvassa on muutama seikka, jotka estävät tätä olemasta aivan kelvoton elokuva. Sentään on jotain jätetty vanhasta X-Files -sarjasta. Muutamassa kohdassa kuullaan sarjan tunnusmusiikkia ja on muutama viittaus sarjaan. Päähahmotkin tuodaan hyvin mukaan. Scully työskentelee lääkärinä ja Mulder elelee erakoituneena ja on epäluuloinen kaikkea kohtaan. Myös Mulderin ja Scullyn pomo Skinner nähdään loppupuolella, vaikka onkin hieman irrallinen hahmo tässä tarinassa. Ja on mukana sarjan tyyliin pari aika häijyä kohtaustakin.
Eikä näyttelypuolessakaan hirveää valittamista ole. David Duchovnyn ura on ollut sarjan jälkeen melko hiljaista. Muutamissa vähemmän tunnetuissa elokuvissa on mies tavattu. Mutta tosin on mies mukana Californication-sarjassa, joka voi nostaa hänen uransa uuteen nousuun. Gillian Andersonilla ei ole sujunut sen paremmin. Ei ole siis mitenkään ihmeellistä, että he ovat suostuneet tähän elokuvaan. Ja hyvin kyllä vielä osaavat tunnetuimmat roolinsa hoitaa. Meediopappi Joetta näyttelevä Billy Connolly tekee myös hyvää työtä. Muut hahmot sitten jäävät katsojalle turhankin etäisiksi. Ei kuitenkaan muutkaan näyttelijät aivan kelvottomia ole, vaikkei juuri huippusuorituksia nähdäkään.
Yhteenvetona voikin sanoa, ettei X-Files vastaa ollenkaan sille asetettuja odotuksia. Elokuvaa on suunniteltu koko tämä vuosituhat, mutta muka ei parempaa ole saatu aikaiseksi. Ei tämä umpisurkea ole, mutta kehnohko kyllä. Ja on vaikea sanoa, keille tämä on suunnattu. Henkilö, joka ei ole vihkiytynyt X-Filesin maailmaan, jää hieman ulkopuolelle joistakin asioista ja sarjan ystävä luultavasti kokee pettymyksen, kun elokuva on kovin irrallaan sarjasta. Eipä nyt kyllä kovin innolla odota kolmatta X-Files -elokuvaa. Mutta tämän elokuvan lipputulot olivat sen verran vaatimattomat, ettei kolmatta X-Files -elokuvaa tule ainakaan ihan lähivuosina.
