Olen kristitty, käynyt rippikoulun ja ollut uskonnon tunneilla, mutten en ikinä ole pahemmin kiinnostunut Jeesuksesta tai hänen elämästään. Mutta minkä takia menin katsomaan Mel Gibsonin ohjaaman The Passion of the Christin? Kenties samasta syystä, miksi muutkin menevät elokuvan katsomaan. Kohun takia. Elokuva on puhuttanut ympäri maailmaa sen rankasta sisällöstään ja juutalaisvastaisuudestaan, ja tämän takia itsekin tallustelin teattereita kohti. Mitä tuohon juutalaisvastaisuuteen tulee niin se on katsojan omissa päätelmissä. Gibson kylläkin kuvaa juutalaisia kliseisesti, mutta joukkoonkin mahtuu hyväntahtoisia juutalaisia. Ja ketkä halusivatkaan tappaa Jeesuksen?
The Passion of the Christ kuvaa Jeesuksen elämän viimeisiä 12 tuntia, johon kuuluu Jeesuksen verinen kärsimysnäytelmä. Gibson on tehnyt elokuvastaan ällistyttävän verisen elokuvan Jeesuksen viimeisistä hetkistä, jollaista ei ole nähty. Kaikki näkemäni kuvaukset Jeesuksen viimeisistä hetkistä ovat olleet hyvin lempeitä, eikä näissä ole saatu Jeesuksen kärsimyksistä mitään irti. Gibsonin elokuvassa Jeesuksen kärsimykset tuntuvat, kun Jeesusta hakataan ja ruoskitaan henkihieveriin. Jo tämän takia elokuva ei sovi kuin aikuisille ja niille, jotka kestävät katsoa lähes tunnin verran kiduttamista ja hakkaamista, joten 18 ikäraja on loistava valinta tällaiselle elokuvalle. Väkivalta on kovaa katseltavaa mutta sopii täydellisesti kuvaamaan Jeesuksen kärsimystä ihmiskunnan edessä.
Passion of the Christ on elokuvallisesti huippuluokkaa puvustuksesta verenpisaraan asti ja kaikki näyttää mahdollisemman aidolta ympäristöstä veriseen ja hakattuun Jeesuksen ruumiiseen. Mutta en pysty sanomaan, kuinka tarkasti Passion seuraa Raamatun kirjoituksia, kun Raamatun luku ei kiinnosta, enkä edes aio ottaa selvää. Sen verran tylsää hommaa on Raamatun tutkiminen, mutta elokuvallisesti homma toimii ja hyvä näin, kun Passion of the Christ kolahti itseeni.
