Tämä elokuva jatkaa suoraan siitä, mihin episodi seiskassa jäätiin. Rey on vihdoinkin löytänyt jedimestari Luken, joka on piiloutunut Ahch-To saarelle, missä on mystinen ensimmäinen jeditemppeli. Samaan aikaan ylivaltias Snoke tekee yhdessä Kylo Renin ja muiden apuriensa kanssa kaikkensa saadakseen murskattua kenraali Leian johtaman vastarintaliikkeen lopullisesti…
Last jedi herättää minussa paljon ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia. Arvostan kyllä sitä, että tämä elokuva yritti olla erilainen Tähtien Sota-elokuvana, ja tämä elokuva kyllä erottuu episodi seiskasta, joka tuntui pitkälti Uuden Toivon kopiolta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Silti monesti tuntuu elokuvan aikana, että Last jedi yrittää jo liian kovin olla erilainen kuin muut Tähtien Sota-elokuvat, ja sen vuoksi kokonaisuus tuntuu kärsivän. Tuntuu, että elokuva keskittyi liikaa siihen, että se olisi erilainen, samalla melkein unohtaen, että elokuvan on tarkoitus olla myös hyvä Tähtien Sota-elokuva. Toki tämä on vain minun näkemykseni, moni on tästä eri mieltä, ja saakin olla.
Niin kuin sanoin, tämä elokuva tuntuu yrittävän liikaa sitä, että se olisi erilainen kuin muut Tähtien Sota-elokuvat, mikä on ajatuksena hyvä ja kunnioitettava, mutta osittain tämän takia tästä elokuvasta tuntuu monesti puuttuvan pahasti vanhaa kunnon Tähtien Sota-tunnelmaa. Tähän elokuvaan on esimerkiksi tungettu paljon huumoria, mikä suurimman osan ajasta tuntuu tosi väkinäiseltä. Esimerkiksi Oscar Isaacin näyttelemä Poe Dameron laukoo ensimmäisen ritarikunnan kenraali Huxille harhautukseksi elokuvan alkupuolella tosi väkinäisen oloisia vitsejä: hän muun muassa kutsuu kenraali Huxia kenraaliksi “Hugsiksi” ja sanoo että hänellä on “Hugsille” tärkeää asiaa “Hugsin” äidistä. Myönnän, että ensimmäisellä katsomiskerralla nämä vitsit vähän naurattivatkin, mutta myöhemmin kun katsoin elokuvan uudestaa, nuo vitsit tuntuivat tosi väkinäisiltä, jotka sopivat kyllä Marvelin supersankarielokuviin tai Disneyn Pirates of the caribbeaniin, mutta Tähtien Sotaan mielestäni tuollainen väkinäinen huumori ei ainakaan tuossa muodossa sovi. Samoin Kylo Renin paidattomuus yhdessä kohtauksessa vaikuttaa aivan tarpeettomalta lisäykseltä elokuvaan, ja vakavissani mietin, miksi tällainen asia haluttiin lisätä elokuvaan.
Elokuva on mielestäni juoneltaan osittain toimiva, mutta vain osittain. Luken ja Kylo Renin juonikuviot ovat kyllä elokuvassa mielenkiintoista katsottavaa, mutta sen sijaan Poe Dameronin ja Rose Ticon yhteiset seikkailut elokuvan aikana eivät hirveästi kolahda, ja ne tuntuvat aika irrallisilta elokuvan muuhun juoneen nähden. Tähän vaikuttaa myös, että tuntuu, että heidän juonikuvionsa eivät osaltaan edistää elokuvan kokonaisvaltaisempaa tarinaa. Poe Dameronin kapinointiyritys Leian ollessa koomassa on ihan kivaa katsottavaa, tuoden samalla Poen hahmolle kehitystä, kun hän näyttää elokuvassa liiallista itsevarmuuttaan ja äkkipikaisuuttaan.
Sitten näyttelijäsuorituksiin. Vaikka fanina en ole kovin tyytyväinen suuntaan, mihin Luken hahmo vietiin tämän elokuvan aikana, Mark Hamill näyttelee Lukea taas onnistuneesti. Hän onnistuu tuomaan kankaalle loistavasti Rian Johnsonin vision Lukesta, jossa Luke ei ole enää optimistinen ja sankarillinen hahmo, vaan elämään kyllästynyt ja masentunut vanha mies, joka on luopunut toivosta ja kokee olevansa epäonnistunut kaikessa. Samoin Carrie Fisher näyttelee mainiosti kenraali Leiaa, joka jatkaa sinnikkäästi taistelua ensimmäistä ritarikuntaa vastaan. Daisy Ridleyn Rey-hahmosta en tähän asti ole erityisemmin pitänyt, sillä hän tuntuu oppivan asiat liian nopeasti, ja että hänestä ei löydy kovin paljon vikoja. En kuitenkaan laita tätä kritiikkiä Daisy Ridleyn piikkiin, vaan elokuvien käsikirjoitusta kritisoin tässä asiassa. Ridley näyttelee mielestäni ihan hyvin Rey:tä, ja uskon että Ridleyllä olisi ollut osaamista tehdä omalta osaltaan Rey:stä enemmän tunteita herättävän hahmon, mutta koska hahmo on käsikirjoitettu mielestäni tylsän oloiseksi, Rey ei hahmona herätä minussa mielenkiintoa. Sen sijaan Adam Driverin Kylo Ren on mielestäni tämän uuden trilogian uusista hahmoista ehkä mielenkiintoisin, ja uusista hahmoista oma suosikkini Poe Dameronin ohella. Driver vakuuttaa minut näyttelijänä ainakin näiden Tähtien Sota-elokuvien perusteella, hän on onnistunut hyvin tekemään omalta osaltaan Kylo Renistä monimutkaisen hahmon, joka on valinnut tähän asti pimeän puolen, mutta jossa silti tuntuu vielä olevan hyvääkin. Last jedissä Kylo Ren kuitenkin saa enemmän omaa jalansijaa isoisästään Darth Vaderista, ja olen ihan tyytyväinen siihen, että tässä elokuvassa Kylo Ren ei niin paljon yritä matkia Darth Vaderia, kuin episodi seiskassa. Pidän myös Kylo Renissä siitä, että on todella vaikea sanoa, että tuleeko hän palaamaan Voiman valoisalle puolelle vai ei. Välillä Kylo Ren kyllä tuntuu aika rasittavalta elokuvan aikana, mutta uskon tämän olleen tarkoituksenmukaista, ja se toimii mielestäni hyvin hahmon tarinan ja luonteen kannalta, eli siksi en asiasta sinänsä valita. Oscar Isaacin näyttelemä Poe Dameron ei ole välttämättä kaikista syvällisin tai mielenkiintoisin hahmo, mutta Poen olemus ja käyttäytyminen tekevät hänestä todella siistin hahmon, joka osaa myös erittäin hyvin lentää. John Boyegan näyttelemä Finn oli mielenkiintoinen hahmo aiemmassa elokuvassa, mutta tässä elokuvassa hänen hahmonsa tuntuu vähän turhalta. Jää olo, että hänen hahmonsa ei välttämättä ole juonen kannalta kovin olennainen hahmo enää, eikä hänen sivujuonensa Kelly Marie Tranin näyttelemän Rose Ticon kanssa auta asiaa. Tämä harmittaa myös sikäli, että heidän sivujuonensa vie kuitenkin aika paljon aikaa elokuvan muista juonista pois, ja erityisesti olisin kaivannut enemmän kohtauksia, missä Mark Hamill ja Daisy Ridley ovat samaan aikaan ruudussa ja Luke kouluttaa Reytä ja opettaa hänelle Voimasta ja jedien vioista. Hamillin ja Ridleyn kemia kuitenkin toimii mielestäni melko hyvin elokuvassa, joten siinäkin mielessä olisin suonut heille enemmän yhteistä aikaa, samalla se olisi selittänyt edes vähän paremmin sitä, että miksi Rey tuntuu oppivan käyttää Voimaa niin nopeasti. Ymmärrän toki, että Finn tarvitsi myös kangasaikaa elokuvaan, onhan hän yksi tämän uuden trilogian tärkeimmistä hahmoista, mutta mietin, että olisiko Finnin, Rosen ja Poen juonikuviot yhdistää, milloin elokuvassa olisi ollut yksi irrallinen juonikuvio vähemmän, ja samalla jäljelle jääviin juonikuvioihin oltaisiin voitu keskittyä enemmän.
Moni on kehunut Rian Johnsonin ohjausta ja käsikirjoitusta tässä elokuvassa paljon, moni taas on paljon kritisoinut Johnson jälkeä. Itse kuulun enemmän jälkimmäiseen kastiin, mutta on minulla myös kehuttavaa Johnsonista. Vaikka en henkilökohtaisesti pidäkään elokuvan käsikirjoituksesta, missä oli hyviä ideoita mutta joiden toteutus jäi puolitiehen, vaikuttaa siltä, että Johnson osasi kuitenkin ohjata näyttelijöitä varsin hyvin. Nimittäin melkein kaikki näyttelijät tekevät elokuvassa mielestäni ihan hyviä suorituksia, osa, kuten Hamill ja Driver, hyvinkin hyviä. Käsikirjoitukseen liittyvistä ongelmista olen kertonut jo jonkin verran, mutta voisin vielä sanoa, että mielestäni tähän elokuvaan tungettiin liian monta juonikuviota samaan aikaan.
Ennen kuin pääsen kertomaan elokuvan parhaan osan, sanon vielä, että elokuvassa oli mielestäni joitain ideioita, jotka olivat hyvin mielenkiintoisia ja jotka olisivat voineet paljon parantaa elokuvaa, mutta joiden syventymiseen ei keskitytä elokuvassa tarpeeksi. Esimerkiksi Luke on tullut elokuvan alkupuolella siihen johtopäätökseen, että jedien olisi hyvä kuolla sukupuuttoon, ja hän väittää jedien epäonnistuneen rauhanturvaajina. Mielestäni tässä oli ainesta elokuvan mielenkiintoisimpaan asiaan, sillä erityisesti episodeissa 1-3, Tähtien Sota-elokuvien esiosissa, viitataan jedisäädyn ylimielisyyteen, sokeuteen ja liian mustavalkoiseen ajatteluun. Kuitenkin tässä elokuvassa puhutaan aika paljon siitä, että jedien täytyy loppua, mutta tätä väitettä perustellaan elokuvan aikana tosi vähän. Samoin olisin halunnut elokuvan keskittyvän enemmän Luken hahmoon, sillä Luke on tässä elokuvassa monessa mielessä kovin erilainen, kuin alkuperäisen Tähtien Sota-trilogian aikana. Ymmärrän toki, että Luke ei ole enää päähenkilö tässä uudessa Tähtien sota-trilogiassa, vaan hänen on tarkoituskin pysytellä sivuhahmona, mutta koska Luke kuitenkin oli alkuperäisen Tähtien Sota-trilogian päähenkilö ja tässä elokuvassa näytetään ja jonkin verran kerrotaankin, että Luke on paljon muuttunut ja synkistynyt, mielestäni tällaiseen tarinankerronnallisesti kunnianhimoiseen hahmon muuttumiseen olisi pitänyt keskittyä enemmän elokuvan aikana, tai jos Lukelle ei haluttu antaa yhtään enempää kangasaikaa, mielestäni hänen hahmostaan olisi voinut tehdä perinteisemmän Ben Kenobi-maisen viisaan mentorihahmon. Mielestäni Carrie Fisherin kenraali Leia on hahmona toimiva tässä elokuvassa, vaikka ei erityisen isoa roolia saakaan, sillä Leia tuntuu tässä elokuvassa varsin “Leiamaiselta” hahmolta, kuitenkin samaan Leia vaikuttaa viisaammalta ja kypsemmältä hahmolta, kuin alkuperäiseltä Tähtien Sota-trilogiassa.
John Williamsin musiikki on kyllä tässä elokuvassa aivan omaa luokkaansa, varsinkin sen jälkeen, kun minusta episodi seiskassa musiikki tuntui vähän laimealta ja unohdettavalta. Tässä elokuvassa John Williamsin musiikki on sen sijaan noussut taas kuuden ensimmäisen Tähtien sota-elokuvan huippukorkealle tasolle. Williamsin on luonut tähän elokuvaan paljon uusia teemoja, jotka todella jäävät mieleen elokuvasta, jättäen monesti jopa kohtausten itse päätapahtumat varjoonsa. Pidän myös siitä, että välillä elokuvassa kuullaan aiemmista Tähtien sota-elokuvista tuttua musiikkia. Moni kohtaus olisi jäänyt kovin ontoksi ilman musiikkia. Esimerkiksi vaikka Luken kävely elokuvan loppupuolella on muutenkin kyllä vaikuttava ja liikuttavakin kohtaus, ilman Williamsin musiikkia kohtauksesta olisi puuttunut paljon tunnetta, ja kohtaukseen eläytyminen olisi ollut paljon vaikeampaa.
Lopuksi voisin todeta, että vaikka elokuvallisesti pidän tätä elokuvaa mukiinmenevänä, Tähtien sota-fanina petyin tähän elokuvaan suuresti. Odotukseni olivat todella korkeat trailerin ja episodi seiskan loppukohtauksen takia, mutta petyin aika kovin tähän elokuvaan. Ajan kuluessa olen vähän enemmän lämmennyt elokuvalle, esimerkiksi Luken hahmon muutoksesta pidän nykyään vähän enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, kun olen saanut aikaa sulatella asiaa, mutta silti elokuvassa on mielestäni paljon asioita, jotka oltaisiin voitu tehdä paremmin, ja joitain asioita oltaisiin voitu karsia kokonaan pois, tai ainakin lyhentää huomattavasti, kuten kasino-planeetan tapahtumat. Kunnioitan elokuvaa sen kunnianhimoisuudesta ja siitä, että se yritti tehdä jotain erilaista, mutta toisaalta silti tämä elokuva tuntuu osittain matkivan paljon Imperiumin vastaiskun tapaista tarinankerrontaa. Esimerkiksi molemmissa elokuvissa trilogian päähenkilö menee tapaamaan vanhaa jedimestaria, siinä toivossa että tämä jedimestari antaisi koulutusta ja opetusta. Kummassakin elokuvassa jedimestari on aluksi vastahakoinen, mutta lopulta suostuu opettamaan nuorta oppilasta. Molemmissa elokuvissa on myös samaan aikaa useampi erillinen juonikuvio, ja elokuvan päähenkilöt ovat eri puolella Galaksia. Erona on kuitenkin minusta se, että Imperiumin vastaiskussa juonikuvioita oli sen verran pieni määrä, että jokainen juonikuvio sai tarpeeksi huomiota elokuvassa ollakseen toimiva, Last jedi taas kaatuu mielestäni sen omaan kunnianhimoisuuteen, kun se yrittää kuljettaa liian montaa juonikuviota samaan aikaan.
En itse fanina kovin paljon pitänyt tästä elokuvasta, vaikka tässä olikin myös paljon hyviä puolia, mutta jos Tähtien Sota kiinnostaa, suosittelen kyllä kaikkien Tähtien Sota-elokuvien katsomista, eikä tämä elokuva ole poikkeus. Jokainen kuitenkin muodostaa omat mielipiteensä elokuvista, ja hyvä niin.
