Isäni on turbomies… Tähän nimeen liittyy monia lämpimiä muistoja. Olihan kyseinen tekele ensimmäinen elokuva jonka ihan itse katsoin suoraan telkkarista (siis ihka oikeana TV-lähetyksenä, ei VHS:ltä). Tätä ennen elokuvan katsominen oli aina ollut koko perheen yhteinen riento mutta Isäni on turbomies – joka tuolloin taisi olla aivan uusi elokuva – muutti kaiken. Ja kyllähän se silloin tuntuikin aika hauskalta elokuvalta. Nykyään taas… No, niinpä niin. Eihän se enää kovin hauskalta tunnu.
Turbomies-aktionfiguuri on kaikkien pikkupoikien ja -tyttöjen suosikkilelu. Joulunaika kun on, perheenisä Howard Langston (Schwartenz… no, tiedätte ketä tarkoitan) päättää hankkia pojalleen sellaisen. Mutta voi! Kuinka ollakaan kaikki turbomiehet on jo ostettu pois kaupoista, eikä saatavilla ole kuin tämän apurin nukkeja. Ja kukapa sellaisen nyt haluaisi? Langston siis aloittaa etsiskelyn löytääkseen pojalleen kaupungin viimeisen turbomiehen ja tämähän ei kommelluksitta suju. Loppuratkaisu on tietysti ennalta-arvattava ja niin imelä että hampaat pitäisi pestä.
Iso-Arska loistaa päärolissa melko himmeästi. Kuka oikein keksi hommata hänet komedioihin joissa oli syvimmistä syövereistä maan päälle ihmisiä vainoamaan noussut juoni? Eihän hän edes sovi komedioihin. Arskan kunniaksi on sanottava että tässä elokuvassa hän ei yhtä huono kuin komediarooleissaan yleensä, ehkä siksi että hän on rainassa pukeutunut siten etteivät hänet muskelinsa paista kilometrin päähän. Se antaa mukavasti tilaa myös muulle annille kuin lihaksien pullistelulle. Valitettavasti tämä muu anti jää lievästi sanottuna vähäiseksi.
Elokuva on kirjoitettu ja ohjattu vasemmalla kädellä josta taitaa puuttua peukalo kokonaan, eikä tässä ole paljon muutakaan kehuttavaa. Ne paljon puhutut “perheen pienimmät” varmaan tykkäävät tästä, mutta jos haluaa jotain oikeasti hyvää katsottavaa voi valita jonkin muun leffan. Eikä tämä toimi oikein hyvänä huonona leffanakaan, kun ei varsinaisesti ole toteutukseltaan kömpelö – ainoastaan täydellisen kunnianhimoton. Mutta kuten sanottu, Isäni on turbomies on minulle ihan muista kuin elokuvallisista syistä merkittävä. Puoli pistettä plussaa sen kunniaksi.
