Hollywoodin huomattua että fantasialeffat menestyvät, ja että kehnot viritelmät omakeksityistä juonista epäonnistuivat, täytyi tarttua fantasian peruskiviin. Tolkien oli jo tehty, LeGuin oli tehty, jäljelle jäi C.S.Lewis.
Huonoon aikaan (päivä ennen joulu-aattoa) julkaistu Narnia kohosi keskinkertaiseen menestykseen, ei kuitenkaan erityiseen huikeaan. Silti sille kaavaillaan jo jatko-osaa muista kirjoista.
Pääosissa ovat Pevensien lapsia esittävät Georgie Henley (Lucy), Skandar Keynes (Edmund), Anna Popplewell (Susan), ja William Moseley (Peter). Suloinen ja taitava Georgie sulattaa sydämet pikkutytön Lucyn roolilla. Edmundia näyttelevä Skandar Keynes taas näyttelee juuri sopivan ristiriitaisen roolin. Myös kaksi vanhinta lasta, Anna Popplewell ja William Moseley Susanina ja Peterina uivat sankareitten rooliin mutta turhan kliseisenä. Tilda Swinton Valkoisena Velhona jättää hiukan kylmäksi mutta on sopivan pelottava lapsikatsojille. Liam Neeson on hyvä Aslan, mutta itse Aslanin kehitelmähahmo on hiukan etäinen. James McAvoy on lämminsydäminen Tumnus.
Disneyn tuottama Narnia on selvästi ja odotettavastikin suurbudjetilla tehty ja hienosti kuvattu. Tosin se on turhan kaavamainen. Se seuraa kirjaa lähes lausetarkasti. Usein elokuvat epäonnistuvat ottamalla taiteellisia vapauksia, mutta niiden puute tästä leffasta tekee siitä jopa vaisun.
Narnia itsessään on talven maisemaa, taruhahmoja ja vaaraa. Lapset on lähetetty sodan jaloista turvaan vanhan professorin kartanoon. Kurin ikeen alla pitää tietysti katsojia inhottava vanha kärttyinen täti. Kaapista löytyvä taikamaailma on turhankin fantasiamainen, jotain syvyyttä puuttuu.
Elokuva on selvästi suunnattu lapsille, joita ei haittaa vaikka juoni ja hahmot olisivatkin köykäisiä. Aikuiset joutuvat välillä pyörittelemään päätään. Siltikin elokuvan jaksaa katsoa useaan kertaan, toivoen riipaisevan jotakin vähän syvempää.
nimimerkki: Welhotar
