Ongelma suurmiesten elämästä kertovissa elokuvissa on se, että on liian paljon kerrottavaa aiheesta ja osa asioista täytyy jättää pois.
Budjetti on vaikuttava ja eikä rahaa ole säästetty saamaan 1900-luvun Euroopan tunnelma. Siihen ne rahat menivätkin. Elokuvan juoni on kuin yksi osa Sibeliuksen elämästä ja juonta on vaikea seurata ellei tiedä historian tapahtumista.
Elokuvan paras kohta on, kun Sibelius matkustaa Italiaan. Elokuvan tapahtumat ovat yksitoikkoisia, silloin kun Sibelius säveltää niin silloin ei ole ollenkaan vuorosanoja, joka todellakin latistaa tunnelmaa. Tämä yhdistettynä Sibeliuksen lasten sairastamiseen. Surullista, ettei elokuvassa ole minkäänlaista luovuutta.
Martti Suosalo on yllättävän hyvä Sibeliuksena ja Heikki Nousiainen on oikeasti koskettava vanhana Sibeliuksena. Miina Turunen ei vain ole hyvä ja Seela Sella yrittää kaikkensa, että olisi kuin vanha Aino.
Mutta yksi asia elokuvassa toimii eli musiikki. Mutta luulenpa, että Sibelius kääntyy haudassa kun näkee elokuvan. Jos haluat paremman elokuvan suomalaisesta muusikosta suosittelen Markku Pölösen Baddingia.
Kolme pinnaa tulee musiikista, sillä elokuvan jälkeen Finlandia soi päässä monta päivää.
nimimerkki: Minä
