Espanjalainen elokuva on minulle todella kaukainen käsite. Pan’s Labyrinth taitaa olla ainoa espanjalainen elokuva, jonka olen ennen Orpokotia nähnyt. Tämän elokuvan jälkeen kuitenkin huomasin heti, ettei hyvän elokuvan tekemiseen tarvita Hollywoodia.
Orpokoti on kertomus perheenäiti Laurasta (Rueda), joka muuttaa miehensä (Cayo) ja adoptiopoikansa (Príncep) kanssa entiseen orpokotiin, jossa Laura on viettänyt osan lapsuudestaan. Muutto sujuu hyvin ja puitteet näyttävät erinomaisilta. Vanhan talon hämärä menneisyys kuitenkin palaa Lauran mieleen, kun hänen poikansa leikit mielikuvitusystävien kanssa alkavat saada pelottavia käänteitä. Eräänä päivänä poika katoaa ja Lauran on ryhdyttävä leikkiin talossa kummittelevien lasten kanssa hänet löytääkseen.
Orpokoti on kauhuelokuva, joka erottui heti alkumetreiltä saakka edukseen. Tunnelma on piinaava heti ensimmäisistä kummittelukohtauksista saakka ja välillä katsojaa säikytellään oikein kunnolla. Onneksi säikyttelykohtauksilla mässäily on jätetty pois ja elokuva nojaa hyvin tunnelmaansa ja näyttelijöiden taitoihin. Vaikka juonellisesti Orpokoti on aika vähän omaperäinen, se ei menoa haittaa. Leffa pitää piinaavassa otteessaan aina loppuratkaisuun saakka, joka yllätti ainakin minut todella positiivisesti.
Kaiken kaikkiaan Orpokoti on tähän mennessä ehkäpä hienoin ja kaunein kauhudraama, jonka olen koskaan nähnyt. Viisi tähteä tulee ansaitusti.
nimimerkki: Ookami-sama
