Mielessäni näkyy Arska-arvostustaulukko, joka on tulkittavissa näin: viiva kulkee tasaisesti eteenpäin ok-tasossa, kunnes tulee Isäni on Turbomiehen katsomisen aika. Viiva kääntyy jyrkästi alas kohti Mariaanien haudan syvimpiä pohjamutia. No, aika kuluu ja vuorossa on Total Recall. Yllätykseksi käyrä nousee melkeinpä takaisin OK-tasolle. Ehkä jopa vähän yläpuolelle. Kuluu helposti vuosi ja käyrä pysyy samalla tasolla, kunnes sitten tulee Commando, jonka olin jo lähes unohtanut, ja jonka oikeasti katson vasta ensimmäistä kertaa. Nyt Arska-arvostus kääntyy nousuun vähintäänkin 89 astetta ohi tason “Hyvinkin arvostettava” tasolle “Minun kadonnut isäni”.
Arnold esittää elokuvassa eläkkeelle vetäytynyttä kommandomiestä, John Matrixia (jonka nimeä arvelin aluksi vitsiksi). Hänen tyttärensä kidnapataan ja hänet pakotetaan murhaamaan etelä-amerikkalainen presidentti saadakseen tyttärensä takaisin. Ei onnaa, vaan John keplottelee itsensä ulos E-Amerikkaan lentävästä koneesta ja lähtee tyttärensä perään.
En ottanut elokuvaa tv:stä näytettäessä nauhalle. Nyt v*tuttaa. Olisin mieluusti katsonut tämän uudestaan heti seuraavana päivänä. En ole aikoihin viihtynyt samassa määrin elokuvan ääressä, jota ei ole ilmeisesti tarkoitettu edes komediaksi. Elokuvan pituus on sopiva, tylsiä kohtia ei ole, musiikit toimivat, huvittavat macho-one-linerit lentävät, ja kaikki mihin Arska koskee, ei ole enää olemassa. Tahaton hupaisuuskaan ei ole miinusta – kuinka kukaan voi ottaa vakavissaan kohtausta, missä Kvartsinikkari meloo itsensä saarelle massiivisessa kehossaan joka on työnnetty pelkkiin pikkuhousuihin? Tuskin samaa kohtausta olisi vaikkapa John Candyn kanssa tehty. Näyttelytyö on kelpoa, tai sitten sitä ei tullut huomioitua kaiken mäiskeen keskellä. Eipä tullut muunkaan sortin virheitä, joita elokuva on kuuleman mukaan täppösen täynnä.
Joukko pahiksia piirittää Arnoldia tuliaseiden kanssa. No, eihän niillä Arskan kroppaa lävistetä eli kimppuun vain. Tulipa hörähdettyä kunnolla myös kohtaukselle, jossa pahalta mieheltä katkaistaan käsi. Ei niinkään sen takia, että se olisi ollut huonosti tehty (vaikka se ehkä olikin), vaan kunnolla yliammutun toiminnan vuoksi. Tässä elokuvan suurista ansioista toinen. Vielä suurempi osa kuuluu, öh, meiningille. Haluaisin käydä näin 22 vuotta jälkeenpäin rutistamassa jokaisen elokuvantekijän kättä, koska toivat aikuisuutta lähestyvässä nuoressa miehessä jälleen pintaan vaikutuksenalaisen, sotaleikkejä rakastaneen pikkupojan. Siihen ei moni pysty. Elokuvan jälkeen oli mielessä Irene Caran sanoin: What a Feeling.
nimimerkki: Lore
