Vuonna 1999 markkinoille ilmestyi peli nimeltä Silent Hill. Päähenkilö oli mies nimeltä Harry Mason jonka tytär häviää mystisesti kuolleen oloiseen pikkukaupunkipahaseen kesken lomamatkan sattuneen auto-onnettomuuden jälkeen. Vaikka grafiikka onkin nykymittapuun mukaan suttuista ja aikansa elänyttä, pelissä oli hyvä pointti; shokeeraamiseen ei tarvita kaikkein parhainta visuaalista showta, vaan ihan hyvin riittää jatkuva utuisuus, oudot ja absurdit tapahtumat sekä se, että kaikki tuodaan hiljalleen esille ja kauhu vain syvenee. Kun peli oli pelattu läpi, ajattelin ettei tästä saisi kunnollista elokuvaa tekemälläkään. Olettamukseni osoittautui osittain vääräksi; kyllä pelin juonen pohjalta sai kelpo kauhurymistelyn aikaiseksi. Eri asia on se että kuinka paljon elokuva kunnioittaa peliä.
Rose (Mitchell) ja Christopher Da Silvan (Bean) pieni adoptiotytär Sharon (Ferland) näkee jatkuvasti outoja painajaisia paikasta nimeltä Silent Hill. Äiti päättää selvittää mikä paikassa on niin erikoista ja lähtee Sharonin kanssa Silent Hilliä kohti. Kun Christopher saa tietää asiasta, Sharon ja Rose ovat jo matkalla. He joutuvat ongelmiin moottoripyöräpoliisi Cybil Bennettin (Holden) kanssa ja joutuvat outoon kolariin. Sitten onkin tytär kadonnut tuohon outoon pikkukaupunkiin, joka hylättiin jo 30 vuotta aiemmin pahan kaivosonnettomuuden seurauksena. Tytärtä aletaan luonnollisesti etsimään.
Näyttelijöille on luvassa sekä ruusuja että risuja; Radha Mitchell epätoivoisena tytärtään etsivänä äitinä ei ole yhtä vaikuttava kuin Silent Hill -pelin päähenkilö. Jodelle Ferland hämmentyneenä Sharon-tyttärenä näyttelee hyvin. Erityisen hyvää työtä tekevät myös Kim Coates konstaapeli Guccina ja Alice Krige kaksinaismoralistisena kiihkokristittynä. Muutkin näyttelijät hoitavat työnsä tarpeeksi onnistuneesti.
Pelille uskollisesti elokuvassa vuorottelevat nk. maailmat, normaalimpi ja sitten se “pimeä maailma” joka aina putkahtaa pinnan alta esiin tuoden mukanaan epämuodostuneita hirviöitä ja muita mukavia mörrimöykkyjä. Tosin ne jutut jotka toimivat pelissä, eivät toimi läheskään yhtä hyvin elokuvassa. Koko tekele on kaupallisesti tehty ja se myös näkyy. Lisäksi elokuvan nopea tahti ja lässähtävä loppuratkaisu pilaavat kokonaisvaikutelmaa.
Summattuna: Kuten jo todettu, yleensä seikat jotka toimivat videopelissä eivät toimi siitä tehdyssä elokuvassa. En kuitenkaan viitsinyt hilata kokonaisarvosanaa alemmaksi, sillä tässä on sentään ollut yritystä mukana. Ei tämä peliä niin pahasti häpäise. Hyvä kauhupätkä sinänsä.
nimimerkki: Galeazzo
