Edelliset kaksi osaa nähtyäni, olihan se kolmaskin pakko katsoa, kun sen verran hyvän fiiliksen aiemmat osat jättivät. Fiilis onkin tässä leffassa kohdillaan, alkutekstien diskomusasta tuli aluksi melkoinen WTF?- fiilis, mikä ei kuitenkaan haittaa, vaan päin vastoin kertoo leffan selkeästä kieli poskella- meiningistä, joka säästää rasittavalta myötähäpeän tunteelta leffan tekijöitä kohtaan. Herkimpiä katsojia tämä saattaa kyllä järkyttää, ja suurin osa leffan tapiosta näyttävät aidoilta vielä tänäkin päivänä.
Murhaajan ulkonäkö on vihdoin saatu kuntoon, Jason näyttää juuri sellaiselta, jollaisena sarjan fanit hänet tuntevat: isokokoinen, lätkämaski päässä jne.
Se, mikä tässä leffassa on ärsyttävää, on edellisten osien ja itsensä toisto. Joku tyyppi lähtee yksin haahuilemaan, Jason murhaa hänet, toinen tyyppi lähtee etsimään kadonnutta, hänetkin murhataan jne., sekä tietysti “loppuylläri”. Kunnolla tuo itsensä ja aiempien osien toisto tulee esille ja rupeaa oikein kunnolla ottamaan aivoon kuitenkin vasta sarjan 5:nessä osassa.
Elokuvan pääasia tuntuu olevan miljoonien eri tappotapojen esittely ala Jason Voorhees. Kun kerran ääreton raakuus on tämän sarjan tärkeimpiä tavaramerkkejä Jasonin lätkämaskin ohella, niin antaa mennä vaan. Loppukliimaksi on taas aiempien osien tyyliin puuduttava ja valovuosien päässä pelottavasta, tosin tällä kertaa en kuitenkaan purskahtanut nauruun, kuten edellisten osien akkatappelulle ja perunapussipäiselle Jasonille.
Jos pidit edellisistä osista, tämä luultavasti kolahtaa myös. Kannattaa katsoa.
