Ohi on! Harry Potter ja Kuoleman varjelukset: Osa 2 päättää vihdoin Potter-saagan, jota on saanut seurata täydet kymmenen vuotta kahdeksan eri elokuvan muodossa. Elokuvasarjan päättävässä viimeisessä osassa Harry Potterin on tarkoitus saattaa Albus Dumbledoren aloittama helppo tehtävä päätökseen: tuhota Lordi Voldemort lopullisesti!
Elokuvan juoni jatkaa kirjalle uskollista linjaansa kuten edeltäjänsäkin, mutta kerronta on täysin hukassa alusta loppuun. Jokaista lyhyttä toimintakohtausta seuraa kliseinen suutelukohtaus, itkuvirsi tai mikä tahansa tunnelmaa latistava tapahtuma. Harry Potter ja Kuoleman varjelukset: Osa 1 petaa loistavat asetelmat elokuvan toiselle osalle räjäyttää koko potti, mutta kun katsoja vihdoin toivoo saavansa toimintaa tuutin täydeltä, sitä ei tule. Esimerkiksi Tylypahkassa käytävä suuri taistelu hyvisten ja pahisten välillä latistuu katkonaisiin kohtauksiin, eikä kirjassa kuvailtu massiivinen taistelu linnan sisätiloissa pääse oikeuksiina valkokankaalla. Elokuvan efektit ja editointi tekevät siitä visuaalisesti näyttävän näköistä katseltavaa jota aiemmatkin Potter-elokuvat ovat, mutta elokuvan 3D-versiossa 3D-efektit ovat lähes olemattomat, eikä katsoja saa loitsuja päällensä ainuttakaan.
Hahmoista kukaan ei juuri säväytä hyvässä mielessä elokuvan aikana. Daniel Radcliffe unohtaa näytellä Harry Potterin roolissaan ja näyttää kohtauksesta toiseen flegmaattiselta; sama poissaoleva, veltto ilme koko elokuvan ajan. Kuolonsyöjien johtaja Lordi Voldemort vaikuttaa Ralph Fiennesin näyttelemänä lähinnä säälittävältä ja heikolta mutantilta, eikä lainkaan pelottavalta ja julmalta – voittamattomalta hirviöltä. Koko muu näyttelijäkaarti hukkuu näiden kahden epäonnistujan taakse harmaaseen massaan; syy tähän löytyy dialogista, joka ei anna kenellekään mahdollisuutta loistaa.
Harry Potterin ja Lordi Voldemortin viimeinen taistelu elokuvan loppupuolella tiivistää hyvin sen, mistä Harry Potter ja Kuoleman varjelukset: Osa 2 :ssa on kyse. Lopputaistelussa päähuomiota eivät suinkaan varasta nämä sankarit, vaan huikaiseva slow motion-editointi, joka näyttää hienolta silmän verkkokalvolla, mutta tappaa täysin tunnelman. Elokuvasarjan loppuhuipennukseksi kaavailtu kohtaus on täydellinen pohjanoteeraus. Kun elokuvan pääpaino ja anti ovat täysin erikoistehosteiden ja kuvakulmakikikkailujen varassa, on tuloksena melko mitäänsanomaton, puuduttava tekele.
