Philip Ridleyn Heartless on lähtökohdiltaan varsin mielenkiintoinen elokuva. Ridley piti pitkän tauon elokuvien tekemisestä. Lopulta, kun hän päätti palata bisnekseen, niin elokuva palkittiin väistämättä. Pelkät palkinnot eivät tee Heartlessista parempaa elokuvaa, mutta ne toimivat hyvänä kuriositeettina uudelle yleisölle. Niiden ansiosta se on saanut paljon huomiota festivaaleilla, ja kerännyt pienoisen kulttimaineen.
Juonellisesti Heartless on hyvin monitasoinen. Se yhdistelee fantasiapiirteitä kauhuun sekä jännitykseen. Tarinan keskiössä on Jamie (Sturgess), jonka kasvoissa on valtava syntymämerkki. Hän kokee sen suureksi kauneusvirheeksi, eikä näin ollen vaivaudu etsimään rakkautta. Jamie on menettänyt jo isänsä ollessaan 15-vuotias. Kadulla tapahtuvien levottomuuksien takia hän menettää myös äitinsä. Samaan aikaan hänen veljenpoikansa on sekaantunut rikolliseen toimintaan. Jamien elämä ei voisi enää paskempaa olla. Muutaman sattuman kautta hän saa erikoisen tarjouksen mystiseltä mieheltä, joka kutsuu itseään Papa B:ksi. Hän tarjoaa Jamielle mahdollisuuden ”puhtaisiin” kasvoihin. Vastapalveluksena Jamien pitää sotkea kadulle Jumalaa solvaavia graffitteja.
Ridley on tarttunut varsinaisella intohimolla elokuvaansa. Tarina on hyvin huolitellusti toteutettu. Perusidealtaan se muistuttaa hyvin paljon sielunsa saatanalle myymismyyttiä. Mystinen Papa B voisi helposti olla paholainen ihmisen vaatteissa. Myös Jamien epätoivo antaa viitteitä tähän kaikkeen. Epätoivoiset ihmiset hakevat apua aina väärästä paikasta. Toinen seikka, joka tekee juonesta monimutkaisemman, on ihmisten loputon tarve olla kauniita. Tietysti päähenkilön naamassa oleva syntymämerkki on ruma, muttei tee hänestä ihmisenä yhtään sen huonompaa. Yhteiskunta vain antaa sellaisen kuvan, että kauniit ihmiset ovat jotenkin muita parempia.
Niin kornilta kuin se kuulostaakin, on sisäinen kauneus ulkoista tärkeämpää. Elokuva ei onneksi silti kulminoidu pelkäksi kauneuden ihannoinniksi. Se on vain yksi monista asioista, joita leffassa käsitellään. Yhteiskunnan nykytilaan ja lisääntyvään rikollisuuteen otetaan voimakkaammin kantaa. Ridley yrittää selittää selittämättömät tapot varsin omalaatuisella tavalla. Saatanan mahti ja sielun olemus astuvat kuvaan tässä vaiheessa. Paholaisella on jokaiselle sielustaan luopuvalle tehtävä. Yleensä siihen liittyy tappamista, mutta myös pienet tihutyöt ovat hänen mieleensä. Tietysti hänen sanaansa ei kannata luottaa. Helpolta tuntuva tehtävä saattaa ollakin paljon haastavampi. Tämän saa myös elokuvan päähenkilö huomata.
Ronskisti valtaansa käyttävä Papa B on kerrassaan mainio hahmo, jota Joseph Mawle tulkitsee pirullisen hyvin. Muissa rooleissa nähdään niin ikään vaikuttavia suorituksia, mutta pääosassa olevan Jamien roolista vastaava Jim Sturgess on ilmiömäinen. Häneltä luonnistuu ujon ja kiltin pojan rooli, vaikka tarvittaessa hän on valmis venymään karun tappajan saappaisiin. Roolisuoritusten monitasoisuutta kuvaa mainiosti elokuvan moninaisuus. Heartless ei tyydy olemaan pelkästään kauhuelokuva. Siinä on sekoitus monia eri genrejä. Harva elokuva onnistuu yhdistämään saumattomasti aineksia kauhusta, romantiikasta, komediasta, fantasiasta ja ihan perus arkidraamasta. Tässä piileekin Heartlessin nerokkuus. Se on aivan varmasti jokaiselle katsojalle erilainen kokemus.
Joitain se saattaa ahdistaa, mutta toisia se lähinnä vain naurattaa. Silti molemmilla katsojilla on siihen täysi oikeus. Fantasiaelementit on nivottu taitavasti yhteen kauhun sekä jännityksen kanssa. Elokuvan painajaismainen kuvaus on yhtäaikaisesti pelottava ja mystinen. Katsoja ei voi missään tilanteessa olla täysin varma tapahtumien todenperästä. Siinä piileekin elokuvan toinen voimavara. Vaikka elokuvan tematiikat ovat monipuolisia, niin on elokuva silti helposti lähestyttävä. Katsojaa ei aliarvioida missään tilanteessa, joka tekee leffan seuraamisesta varsin mielekästä.
