Wall-E on Pixarin uusin koko perheen tietokoneanimaatioelokuva, jonka on käsikirjoittanut Andrew Stanton. Se on tarina vanhan maapallolla asuvan siivousrobotin ja Axiom-avaruusaluksen uuden tutkimusrobotin rakkaudesta. Ohessa valistetaan ihmisiä ilmastonmuutoksen, kuluttamisen ja jätteiden tuottamisen ongelmista tarinan vaihtoehtotulevaisuudella. Se edustaa ympäristöä suojelevia arvoja.
Wall-E on suunnattu koko perheelle, mutta se on melko rohkea veto Pixarilta, koska sen aihe ei ainakaan minusta vaikuttanut kovinkaan myyvältä. Scifi-elokuva, jonka pääosassa ovat robotit, inhimillisine piirteineen, mutta puhe rajoittuu muutamaan sanaan. Elokuva ei ole kovinkaan hauska, vaan vakava ja valistava, suorastaan uhkakuvia harkitusti herättävä. Huumoria ja rakkautta on kuitenkin saatu mukaan, ja ”Happy End” vapauttaa jännityksen, ehkä juuri tämän vuoksi se onkin menestynyt hyvin.
Elokuva alkaa kuvaamalla ihmisten hylkäämää maailmaa, jossa Wall-E asuu ja tekee työtään: siivoaa. Maapallo on täyttynyt jätteistä, ilmakehä tuhoutunut, ja ihmiset ovat muuttaneet avaruuteen Axiom-avaruusalukseen. Wall-E:t on jätetty siivoamaan maata jätteistä. Muut Wall-E:t ovat rikkoutuneet ja Wall-E kärsii yksinäisyydestä ja haaveilee robottinaisystävästä. Samaan aikaan ihmiset elävät avaruusaluksella robottien passattavana rutiinielämäänsä. Eva-tutkimusrobotti tulee tutkimaan maan tilaa ja tästä alkaa Wall-E:n seikkailu ja rakkaustarina.
Buy & Large on tärkeä osa elokuvaa. Se on jättiyritys, joka tarjoaa ”kaiken mitä tarvitset ja niin paljon enemmän”, kritisoiden monopolia ja supermarkettikuluttamista. Se näkyy kaikkialla Maassa ja Axiomissa. Aluksessa on tarkka syntyvyyden säännöstely ja lisääntyminen ei tapahdu luonnollisesti. Mielisairaat robotit eristetään ja ihmiset ovat niin riippuvaisia koneista, että ne pitävät todellista valtaa. Elokuvassa on myös kohtaus, jossa hahmolta hajoaa muistia ylläpitävä piiri ja tässä näkyy rinnastus dementiaan ja aivojen korvaamattomuuteen.
Elokuva on teknisesti erinomainen, animaatio on hienoa ja ainoastaan ihmiset eivät näytä luonnollisilta. Tätä onkin korvattu käyttämällä ensimmäistä kertaa Pixarin historiassa ihmisnäyttelijöitä eräissä kohdin animaatiota. Tarina on toimiva ja hyvä, joskin hyvin ennalta-arvattava. Ben Burtt loi hienosti toimivat äänet roboteille ilman ääninäyttelijöitä. Kamera-ajot, ääninäyttely ja musiikki (Thomas Newman) on viimeisteltyä ja laadukasta.
Elokuvan suurin heikkous on tarinassa. Alkupää on erinomaista yksinäisyyden kuvausta vähine puheineen. Lopussa on tavanomaista toimintaa ja loppu on tavalliseen tyyliin onnellinen. Tulee mieleen, että onkohan tässä syynä Disney, joka osti Pixarin. Viiden tähden klassikkoelokuvalla pitäisi olla omaperäinen ja suorastaan nerokas tarina, Wall-E:llä sitä ei ole. Tosiasia on kuitenkin, että elokuvan pitää miellyttää laajaa joukkoa erilaisia ihmisiä, ja siinä Wall-E on onnistunut erinomaisesti.
Kokonaisuutena elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen, vaikka todelliseksi kulttielokuvaksi en sitä sanoisi.
