Parhaat ystävykset John Eastland (Robert Ginty) ja Michael Jefferson (Steve James, American Ninja) onnistuvat selviytymään Vietnamin sodasta ja palaavat Yhdysvaltoihin. Tavallinen työ- ja perhe-elämä ei kuitenkaan kestä kauaa, sillä jengiläiset hyökkäävät miesten kimppuun ja pahoinpitelevät myöhemmin Jeffersonin täysin liikuntakyvyttömäksi. Eastland suree noin minuutin, jonka jälkeen väkivaltainen kostaminen alkaa. Ystävänsä elämän tuhoamiseen syyllistyneet roistot surmattuaan hän ottaa tähtäimeensä muitakin pahoja ihmisiä: pian rikollisia kuolee tiuhaan tahtiin ja ruumis ruumiilta etsivä Dalton (Christopher George) pääsee lähemmäksi “Tuholaistorjujana” esittäytyvää Eastlandia.
James Glickenhaus teki lyhyehköksi jääneen ohjausuransa myöhemmässä vaiheessa Blue Jean Copin sekä McBainin kaltaisia hulvattomia toimintaralleja, mutta tyly, likainen ja julmaa kuvastoa sisältävä The Exterminator edustaa täysin erilaista tyyliä. Huumoria siinä ei ole, moraali on mätää ja useimmat henkilöt ovat vastenmielisiä. Myöskään häikäilemättömään sadismiin kykenevä John Eastland ei ole perinteistä toimintasankaria nähnytkään, vaan sytyttää yhden vihollisensa tuleen ja tekee toisesta jauhelihaa. Juuri päähenkilön kylmyyden vuoksi hyvyyden ja pahuuden rajat häviävätkin tehokkaammin kuin useimmissa vigilante-elokuvissa, eikä Death Wish -klassikosta poiketen yksikään elokuvan henkilöistä pidä Eastlandia sankarina tai pelastajana.
Alussa nähtävä kuusiminuuttinen sotakohtaus on elokuvan laadukkaimmin toteutettu osuus. Räjähdyksiä, luoteja ja helikoptereitä lentää runsaasti, ja huomattava siivu teoksen budjetista meni myös varsin realistiseen nukkeen, jolta leikattiin pää. Myös alku- ja lopputekstit ovat kaupunkinäkymineen ja musiikkeineen oikeasti komeaa nähtävää ja kuultavaa. Näiden välissä elokuva sen sijaan näyttää paikoin halvalta ja likaiselta eksploitaatiolta, sillä kohtaukset vaihtuvat todella oudosti kesken kaiken ja epäloogisesti. John Eastland löytää kaikki etsimänsä rikolliset, mutta etsintäprosessi jätetään kokonaan pois. Selvin esimerkki tästä on ensimmäinen kuulustelukohtaus, joka tapahtuu välittömästi sen jälkeen, kun John on kertonut Jeffersonin vaimolle tapahtuneesta.
Yksi elokuvan hyvistä ratkaisuista sen sijaan oli jättää Eastland hyvinkin etäiseksi henkilöksi. Hän on mies, jolla ei ole mitään menetettävää, ja hänen vapaa-aikansa koostuu luotien valmistelusta. Selitys miehen väkivaltaisuuteen on tietenkin sotatraumat, joita väläytellään pitkin elokuvaa. Paras asia kokonaisuudessa on Robert Ginty, joka tekee rankasti aliarvostetun roolityönsä ihailtavalla viileyden, raivon ja tunteettomuuden yhdistelmällä, eikä hänen täydellinen halveksuntansa rikollisia kohtaan jää katsojalle epäselväksi.
The Exterminator kuuluu alagenrensä avainteoksiin. Vaikka sen toteutusta ja vastenmielisyyttä on helppo haukkua, on sen raakaa ja rehellistä tyyliä (tai tyylittömyyttä) vaikea olla myös ihailematta. Vuonna 1980 tarina läheisen puolesta kostamisesta ei ollut vielä täysin loppuunkulutettu, ja aikakautensa synkkänä katuelämän kuvauksena elokuva on täysin omaa luokkaansa. Glickenhausin esittämä New York on paikka, jossa tuholaistorjujille löytyy aina töitä.
