Jos tämän pituinen pätkä pystyy jo puoliväliin mennessä puuduttamaan väkivaltaisuudellaan ja raakuudellaan katsojan niin, että jälkimmäinen puolisko elokuvasta tuntuu tylsältä, niin se on jo jotain se.
Tällaiselta elokuvalta on vaikea odottaa oikein mitään. Itse en odottanut ainakaan yllättäviä juonenkäänteitä, suuria tunnekuohuja tai samaistumista elokuvan hahmoihin tai maailmankatsomukseen. Odotin että tämän nähtyäni jäisi tunne että on nähnyt “jotain muuta”. Jotain joka ei koskaan tulisi nousemaan tunnetuksi edes omaperäisyydellään. Odotin vain näkeväni jotain johon uppoutumalla voisi todella irtaantua ajasta ja paikasta 78 minuutin ajaksi, kuin vaikka tulta katsellessa.
Omalla kohdallani odotukset olivat turhia.
Begotten ei tarjoa katsojalle kummoistakaan tunnelmaa, vain yökötystä. Elokuvan raakuus on omaa luokkaansa, eikä se todellakaan ole viihdyttävää. Kuvan välittämä kaameus on kuin nuotiosta lähtevä savun haju, paikallaan istuessa sitä et voi paeta mutta siihen “tottuu” tai pikemminkin turtuu, niin että lopussa voi vain ajatella että piti se tämäkin kokea. Splatterifaneille ja verifriikeille tämä voisi olla sellainen keskivertopätkä, viihdettä kun tästä ei todellakaan saa aikaan. “Normaalille” katsojalle Begotten on ennemminkin paha uni josta irtautuu helpotuksella.
Kuvaus ei haittaa, mitään tärkeää ei jää näkemättä. Alun itsemurhasta ei tarvitsisi muutenkaan kuulla, kuin toistuvan partaveitsen aiheuttaman leikkaavan äänen, saadakseen juonesta kiinni. Tämän jälkeenkään ei anneta ymmärtää että kuvauksella yritettäisiin jotenkin rajata katsojan näkemystä. Jotain tällä vanhalla mustavalkotyylillä on ajettu takaa. Itse en onnistunut keksimään mitä. Musiikkia ei ole, valtaosan äänimailmasta jättäisi mieluummiin kuuntelematta.
Juoni ei itselleni auennut edes elokuvan loputtua vaikka siihen aivojani ja aikaa käytinkin. Tosin juoni ei ollut päälimmäisenä mielessä katsomista aloittaessanikaan, mutta jonkin Begottenin olemassaolon oikeuttavan selityksen olisin kuitenkin halunnut.
Begotten ei tarjoa tarinaa, kiehtovuutta tai edes pettymyksekseni ainutlaatuista tunnelmaa, vain puuduttavaa raakuutta. Katsokaa omalla vastuulla, monen kohdalla (mukaanlukien itseni) Begotten on varmasti parempi elokuva katsomatta jätettynä. Pisteet siitä että tällaista yleensä jaksetaan tehdä.
nimimerkki: Humppavaari
