([I]Sisältää spoilereita![/I])
Juoni on hyvin yksinkertainen, mutta silti mielenkiintoinen; sarjamurhaaja Charles Lee Ray saa surmansa poliisin ammuttua miehen, mutta haluaa kuitenkin vielä jatkaa elämistä, ja päättää käyttää voodoo-taitojaan hyväkseen siirtämällä sielunsa Kiva Kaveri -nukkeen.
Eräällä 6-vuotiaalla Andy-pojalla on syntymäpäivät ja tämän äiti Karen, antaa hänelle lahjaksi hänen toivomansa Kiva kaveri -nuken. Kyseessä on kuitenkin se sama nukke, johon Charles Lee Ray siirsi sielunsa muutama päivä aiemmin. Andy ja hänen äitinsä eivät tiedä, minkälaiseen vaaraan ovat juuri joutuneet, nuken ollessa oikeasti sarjamurhaaja…
Tom Hollandin ohjaus on komeaa ja tarina etenee sattumia lukuun ottamatta eteenpäin sarjalla väkivaltaisia, viihdyttäviä tapahtumia, jotka ovat kauhuleffoille tyypillisiä: verisiä ja äänekkäitä. Eräässäkin kohtauksessa Chucky heittää Andyn lapsenhoitajan, Maggien kerrostalon ikkunasta alas, ja myöhemmin humoristisesti sanoo Andylle: [I] – Maggie oli ärsyttävä narttu, ja sai ansionsa mukaan.[/I] Kyseinen repliikki jäi allekirjoittaneen mieleen vielä pitkäksi aikaa, sillä se antoi todella makeat naurut. Tämäntyyppisiä repliikkejä löytyi muitakin ja Child´s Play on osaksi kauhua, osaksi komediaa ja osaksi trilleri-elokuvaa – eli se on tyypillinen vuosikymmenen genresekoitus.
Holland osaa myös tihentää jännityksen oikeassa tilanteessa ja toisaalta keventää vakavia paikkoja ja väkivaltaa huumorilla juuri oikeassa suhteessa. Liikoja kikkailuja ei ole. Nerokkain tapa luoda jännittävää ilmapiiriä, oli Hollandin tapa välillä kuvata ainoastaan Chuckyn liikkuvia jalkoja, kunnes yhtäkkiä näyttää koko Chucky, tämän iskiessä uhriinsa. Välillä kamera liikkui myös niin, että se seuraa tapahtumia Chuckyn näkökulmasta.
Myös tarina toimii, ja enemmänkin: se ei ole liian monimutkainen, muttei toisaalta liian yksinkertainenkaan. Hahmot ovat hyvin kirjoitettuja ja elokuvan suurin vahvuus piileekin juuri Chuckyn hahmossa. Chucky on monipuolinen, humoristinen ja todella hyvin keksitty pahis. Hän on kenties jopa paras, mitä on kauhuleffoissa ikinä nähty, eikä hänen valtavaa suosiota kauhufanien keskuudessa voi yhtään ihmetellä. Kukapa ei muistaisi tuota oranssihiuksista, henkselihousuista, elävää nukkehahmoa, joka keksii nerokkaita tapoja murhata ihmisiä. Kun Chuckyn näkee kerran, hänet muistaa aina – vielä kun Brad Dourif on antanut äänensä tälle. Ääni on kuin luotu tappajanukelle, ja harva pystyy luomaan yhtä mieleen jäävää ja kantavaa ääntä.
Leikkauksella on Child´s Playssa merkittävä osa ja Chuckya vastaan kamppailevan Andyn ja Karenin ohella huomaamme olevamme klassisesti järjestetyssä jännityselokuvassa. Elokuvan kohokohta saavutetaan lopussa, kun Chucky saadaan vihdoin kukistettua elävältä polttamalla.
Child´s Play on niitä elokuvia, joka heikkohermoisten ja taiteesta ymmärtämättömien kannattaa jättää suosiolla väliin, mutta kaikille leffafaneille se on pakkokokemus. Joillekin se saattaa vaatia useamman katsomiskerran, mutta se on sen arvoinen. Child´s Play on taiteellinen, sairaan hieno, ja ennen kaikkea mestarillinen elokuva tappajanuken terrorisoinnista. Dourifin mahtava ääni vain korostaa jo ennestään tiivistä tunnelmaa ja samalla myös varmistaa, ettei aika käy missään vaiheessa pitkäksi.
