Seepra, leijona, virtahepo, kirahvi, neljä pingviiniä ja kaksi apinaa päätetään lähettää rahtialuksella kasvuympäristöstänsä, New Yorkin eläintarhasta, takaisin juurilleen, Afrikkaan. Mutta pingviinit hallitsevat biologian Ison Omenan asukeita paremmin ja päättävät puuttua laivan matkaan päästäkseen Etelämantereelle. Tähän mennessä ovat vikkelävälkkyisimmät jo voineet päätellä elokuvan nimestä matkan lopullisen määränpään. Näin ollen vanhan ystäväjoukkion pitää koota rivinsä selvitäkseen Madagaskarin viidakoissa.
Madagaskar on nokkela animaatio. Se on sympaattinen kokoelma tilannekomiikkaa, popkulttuuriviittauksia ja elämänhenkistä meininkiä. Lapset voivat nauttia eläinten sopeutumisyrityksistä, mutta aikuiset saavat lisäiloa omasta tietämyksestään. Aikuiskatsojan mieltä lämmittää varmasti myös elokuvan verrattain hidas tempo: kohelluskohtauksia on suorastaan yllättävän vähän. Ehkä tähän vaikuttaa osaltaan animaation vaatimaton taso, sillä mitään mullistavia näkymiä katsojalle ei yritetä tarjoilla.
Elokuvan kokonaisrakenne tosin mättää. Vitsitykitykset katkeavat juuri vauhtiin päästyään, sillä turhan usein epätasaiseen tarinaan on lisäilty draamakohtauksia oman itsensä löytämisestä. Avaraan luontoon päästyään (päädyttyään) eläinpoppoon on nimittäin hallittava villi puolensa. Tässä sopassa tolkuttoman paljon ruutuaikaa saa Ben Stillerin vajaateholla äänittämä Alex-leijona. Melskeessä sympaattisyyspisteet menevät kuitenkin aivan muualle. Aina sairas kirahvi (Frendit-sarjasta tuttu Schwimmer), pirtsakka virtahepo (Smith) ja erityisesti armeijatyyliin organisoitu pingviinikvartetti ovat hahmoista kiinnostavimpia.
Puitteet ja sisältö eivät aina kohtaa tai löydä katsojan odotuksia, kun tämä ei tiedä, että onko luvassa enemmän komiikkaa vai draamaa. Oivaltamisen ilo kuitenkin pelastaa animaation, sillä leffa ei aliarvioi katsojaansa. Juuri elokuvan sympaattisuus ja viittaukset populäärikulttuuriin piristävät kokonaisuutta kohtauksesta toiseen. Räkänaurukohtaukset jäävät tässä vertailussa taka-alalle, sillä todellinen kreisikomiikka pääsee pinnalle vain harvoin.
Vioistaan huolimatta Madagaskar on mukava hymyilyttäjä, jonka katsoo mielellään uudestaan. Se ei ole täydellinen tai tyylipuhdas esitys, mutta kenties juuri siinä on osa elokuvan viehätyksestä.
You got to move it, move it…