Huom! Sisältää juonipaljastuksia.
Kertoja avaa elokuvan satukirjamaisesti prinssistä, joka on itsekeskeisyytensä vuoksi muutettu hirviöksi. Haltija muutti prinssin henkilökunnan puhuvuksi ja liikkumiseen kykeneviksi huonekaluiksi. Kertoja lopettaa avauksensa kysymykseen “Kuka voisi koskaan rakastaa hirviötä?”. Vastausta ei tarvitse kauaa hakea kun avaus tarina vaihtuu kaupungilla kävelevään Belleen.
Tarinan paha Gaston esitellään saman tien uhkaillen, ettei yksikään hirviö ole vastus Gastonille. Näin siis kolmiodraaman pohja on esillä ennenkuin hahmot ovat tavanneet toisiaan elokuvassa.
Elokuva on siis tarina rakkaudesta.
Tarina Kaunottaresta ja hirviöstä sijoittuu Ranskaan 1700-luvun alkupuolelle. Lausahdukset “Bonjour” sekä ranskalaistapainen äänne nimissä luovat mielikuvan paikasta.
Elokuva on 24 kuvaa sekunnissa toteutettu piirrosanimaatio. Sen taustat ovat guassilla maalattuja yksittäisiä kuvia, niin sanottuja pohjatasoja, joiden päälle piirretyt hahmot ja heidän jokainen liikkeensä lisätään. Koska piirrosanimaatiossa on käytetty tasoja ei jokaisen kuvan hahmoa ja liikkumattomia osia tarvitse piirtää uudelleen. Näin hahmojen liikkeevät ovat tasaisia ja puhuessa kädet, sekä torso liikkuvat, eikä ainoastaan suu. Ääninäytteleminen on nauhoitettu ennen animoinnin viimeistelyä jotta liikkeet olisivat mahdollisimman luonnollisia.
Hahmot erottuvat hyvin taustamaalauksista. Taustat ovat pehmeämpiä, jolloin ohuilla ääriviivoilla piirretyt hahmot nousevat esiin. Tekniikka, jolla elokuva on tehty, on pitkäjänteistä, ja jonka Disney aikoinaan todisti hallitsevansa elokuvasta toiseen. Kaunotar ja Hirviö on siitä poikkeuksellinen, että Disney halusi tehdä tällä elokuvalla animaation vakavasti otettavaksi elokuvamuodoksi. Se markkinoi elokuvaa aivan uudella ja Diseneyn animaatioista poikkeavalla laajudella.
Vaikutteita elokuvan taiteelliseen ilmeeseen on haettu aikansa taiteesta. Tiffanytöillä kehystetään elokuva: Avaustarina kuvitetaan tiffanytöillä ja lopuksi elokuvan viimeinen kohtaus muuttuu lasimaalaukseksi. Aivan kuin katsoja olisi kutsuttu ikkunasta sisään (zoom lähemmäs) ja sen jälkeen työnnetty takaisin (zoom kauemmas).
Hirviön linnan tanssisalin katto oli suuri fresco taivaasta ja enkelilapsista. Piha sekä linna oli täynnä marmoripatsaita ja suihkulähteitä. Samoja elementtejä löytyy aikansa palatseista ja salongeista suuria kattokruunuja myöten. Taustojen pehmeä valo ja värit muistuttavat maalauksellisesti herkkää ja aistillista tyyliä valistuksen ajan kynnyksellä.
Taustatyötä on tehty myös hahmojen pukeutumiseen ja kylän arkkitehtuurin liittyen, jotka tukevat omina elementteinään tarinan sijoittumista 1700-luvun alkuun.
Suurimmat konfliktit elokuvassa kumpuavat Bellen suhteesta isäänsä ja Hirviöön sekä Gastoniin. Belle on valmis tekemään mitä vain isänsä vuoksi, ja Gaston käyttää tätä hyväkseen saadakseen Bellen itselleen. Gastonin mustasukkaisuus ja itsekeskeisyys (mikä huvittavasti koitui Hirviön syyksi muuttua hirviöksi). Gaston manipuloi herättämällä pelon kyläläisissä hirviötä vastaan – omia etuja tavoittaakseen.
Sankaritar ei koe suurta muutosta tai kasvua, hän vain oppii näkemään Hirviön ulkokuoren läpi. Hirviön pelastaessa Bellen nälkäiseltä susilaumalta haavoittuen itse taistelussa. Empaattisena ja toisinajattelevana hahmona, Bellen uusi suhtautuminen hirviöön ei tule yllätyksenä. Yllätymään katsoja ei myöskään pääse Hirviön oppiessa rakastamaan ja muututtua epäitsekkääksi. Hyvän elokuvan takeena ei voikaan pitää yllättävää loppua, vaan kuinka loppuun päästään. Juonikuviot kuinka alusta loppuun päästään, ovatkin elokuvassa monimutkaiset ja täynnä pieniä yksityiskohtia joihin huomio kannattaa kiinnittää.
Belle, Kaunotar, (ranskankielinen sana kauniille naiselle) on tarinan sankaritar. Belle nuorena naisena edustaa poikkeavaa naisihannetta. Lukutoukka, seikkailuja etsivä ja kylässä omaa paikkaansa kyseenalaistava Belle on jopa feminismin edustaja. Hän kieltäytyy naimasta Gastonin ja perustavansa perheen tämän kanssa. Hän päätyy Hirviön vangiksi uhrautumalla isänsä puolesta. Hirviö ymmärtää tilaisuutensa murtaa kirous ja vanki (prisoner) nimitys kuitenkin muutetaan heti vieraaksi (quest). Tämä voi olla Disneyn pelastus, ettei elokuva ole tukholmasyndroomaan pohjautuva tarina, vaan tarina aidon rakkauden voimasta.
Miesten mies, hyvännäköinen Gaston on elokuvan oikea hirviö. Hahmona Gaston jää kuitenkin etäiseksi ja loppu tuntuu liian helpolta ratkaisulta. Ärsyttäväksi jää myös se, ettei Gastonin loppu ollut edes kenenkään tahallinen teko vaan sattumien summa – jollain tapaa vahinko.
Belle on kaunispiirteisenä hahmona täydellinen lisäys Disneyn prinsessakerhoon. Tällä kertaa hän ei ole syntynyt prinsessaksi vaan tavalliseksi maalaistytöksi, tällä tavoin Bellestä tulee samaistuttavampi. Bellen kirjanörtteydestä muistutetaan aika ajoin elokuvan aikana, aivan kuin se olisi kehotus katsojalle, että lukeminen on hyvä ja hieno asia. Kaikkien prinsessojen kuitenkin ollessa hyvin samantapaisia, voi tämä kirjanörtteys olla asia, jolla hänet erotetaan muista. Jokaisella tuntuu myös olevan oma maaginen elementtinsä: Bellelle se on ruusu, kuin Tuhkimolle lasikenkä.
Hirviö on hahmona moniulotteisin. Sen eläimellinen puoli on pelottava, mutta myös hellyyttävä. Disney tekee tämän eron vaatettamalla eli inhimillistämällä hirviötä. Katsoja oppii Bellen myötä näkemään hirviön hyvänä ja tämän muututtua ihmiseksi vieraalta. Lapsena toivoin, ettei Hirviö muuttuisi ihmiseksi, koska hän oli parempi hirviönä – mikä korostaa sitä kuinka olemme tottuneet näkemään visuaalisesti hahmon. Disneyn muissa elokuvissa paha kokee usein muutoksen. Prinsessa Ruususessa Pahatar muuttuu lohikäärmeeksi, korostaen tämän pahuutta ja hirveyttään. Prinssi Philip tappaessa Pahattaren, tämä jää kuollessaankin lohikäärmeen muotoon. Kaunottaren ja Hirviön tapauksessa tämä on käänteinen. Hirviön kuollessa se muuttuu ihmismuotoon ja herää uudelleen henkiin.
Gaston on hurmuriklisee. Omahyväinen ja itsevarma, jotka ovat pahojen hahmojen pääpiirteet. Hän on siis hurmuri kliseen lisäksi myös klisee pahana hahmona. Gastonilla on oma typerä apuri Lefou, aivan kuin Pienen Merenneidon Ursulan Kiero ja Liero. Gaston ei kuitenkaan halua Belleä hengiltä tai vallata valtakuntaa niinkuin useat Disneyn pahat. Gaston kokee Bellen olevan palkinto ja saavutus. Hirviötä ei itsessään ollut siis Gastonin vastus elokuvassa, vaan hidaste saada Belle itselleen.
Elokuvan musiikki on vaikuttaa ja lauluosiot vievät tarinaa eteenpäin, eivätkä ainoastaan viihdytä katsojaa. On kuitenkin huomattavaa, ettei elokuvaa ole tehty musiikille vaan musiikki elokuvalle. Vaikuttavin lauluista on ”Tale as old as time”, jonka viimeisistä soinnuista alkaa myös elokuvan suurin käännekohta.
Disneyn versio Gabrielle-Suzanne Barbot de Villeneuven La Belle et la Bête -kansantarusta julkaistiin 1991. Se nousi kaikkien aikojen parhaiden animaatioiden listalle ja pitää siellä edelleen pintaansa. Kaunotar ja Hirviö oli myös ensimmäinen animaatioelokuva joka voitti Golden Globen paras elokuva komedia/musikaali -kastissa.
Elokuva julkaistiin 2012 Suomessa Blue-ray 3D -elokuvana, ja on toinen Disneyn päivitys animaatioklassikoista 3D-muotoon. Kaunotar ja Hirviö julkaistiin DVD:lle vuonna 2002, jolloin se myytiin loppuu. Blue-ray -päivityksen Kaunotar ja Hirviö sai 2010 jolloin julkaistiin myös uudelleen DVD-versio ns. Diamond edition.
