Frights, camera, action!
TV:ssä joskus pyörineestä Tales from the Crypt sarjasta on näköjään tehty parikin elokuvaa, mikä ensisilmäyksellä saattaisi kuulostaa varsin kivuttomalta käännösoperaatiolta. Sarjan jokainen jaksohan on eri kauhutarina, eri näyttelijöillä. Sinänsä siis riittää kunhan vain rustaa käsikirjoituksen, palkkaa ketkä tahansa näyttelijät ja lopuksi mainostaa tekelettä Tales from the crypt-nimellä. Näin ainakin Demon Knightin tekijät nähtävästi ajattelivat.
Sarjalle tutulla tavalla Crypt Keeper pitää katsojille muutaman minuutin juttutuokion ennen varsinaisen tarinan alkua. Jossain keskilännessä demoni (Billy Zane) ajaa takaa kulkuria nimeltä Brayker (William Sadler). Syynä jahtiin on Braykerin hallussa oleva avain, joka oikeissa käsissä saa aikaan maailmanlopun. Yöpyessään paikallisessa tuppukylässä, Brayker jää loukkuun muutaman paikallisen kanssa motelliin(ex-kirkkoon), jota päädemoni lisäjoukkoineen alkaa piirittämään.
Leffan ulkoasusta ei löydy suurempia sudenkuoppia, mutta eivät tekijät mitään elämää suurempaakaan onnistuneet luomaan. Siinä missä alkuperäinen sarja perustui nokkeliin tarinoihin, panostivat elokuvan tekijät selvästi toimintaan ja turhaan räjäyttelyyn juonen kustannuksella. Valitettavasti nykykatsojalle on luvassa vain vanhentunut tehostesirkus, joka ei muistissa välttämättä kovin kauan säily. Kokonaisuudessa jää pahasti harmittamaan myös Tales from the Crypt-fiiliksen puuttuminen. Elokuvan typistyessä puuduttavaksi suljetun paikan lahtaustuokioksi, ei juonellisia yllätyksiä juuri ole luvassa.
Yleisestä raakuudesta ja synkkyydestä huolimatta tunnelma pysyy kuitenkin hilpeänä ja mustaa huumoria viljellään oikein kaksin käsin. Siihen onko kyseinen huumori hyvää, saa jokainen yksin muodostaa oman mielipiteensä. On kuitenkin positiivista ettei elokuva ota itseään liian vakavasti, sillä ei alkuperäinen sarjakaan ollut aivan vakavaa katseltavaa.
Useimmille roolisuorituksille ei yllätys yllätys pääse juuri hurraamaan, mistä ei näyttelijöitä kuitenkaan yksin voi syyttää. Sadlerin roolissa ei ole juuri mitään mitä työstää ja muutkin henkilöt on kirjoitettu tylsiksi stereotyypeiksi. Ei tuota vaikeuksia arvata kuka selviytyy, kuka teurastetaan tai kuka on porukan mustalammas. Mukana ovat tietysti kaikki pakolliset henkilöt, kuten se kaveri jonka on varoitteluista huolimatta pakko yrittää juosta autollensa. Jada Pinkett Smithin rooli Sadlerin rinnalle nousevana sankarittarena ei myöskään juuri innoita positiivisten adjektiivien käyttöön.
Ainoan piristävän poikkeuksen tekee Billy Zane, joka keimailee jokseenkin alimaskeerattuna pääpahiksena. Katsojalle hieman suunpielen nykimistä aiheuttavan cowboy-alun jälkeen alkaa tapahtua, kun Zane pääsee vokottelemaan hotellin ihmisraunioita yksi kerrallaan. Ei herra todellakaan mitään Oscar-suoritusta tee, mutta kyseiseen rooliin hän sopii vallan mainiosti. Vaikka Zane onkin elokuvan piristysruiske, osoittautuu yksin koko taakan kannatteleminen mahdottomaksi ja varsinkin dialogi motelliin jääneiden välillä on kuultu noin tuhanteen kertaan.
Muutama hauskaa oivallusta ja hyvin tehtyä kohtausta lukuun ottamatta elokuva on kuitenkin sitä harmaata keskitasoa, jonka on hankala erottua massasta edukseen. Katsoohan tämän näinkin, mutta luultavasti koko homma olisi ollut syytä jättää vain sarjan erikoispitkäksi/ kaksiosaiseksi jaksoksi.
