Kevin Carraway loikkaa nyt ohjaamaan ensimmäistä toimintaelokuvaansa ja pääosaan on päätynyt Michael Jai White, joka puolestaan on alkanut keskittymään enemmän toimintaelokuviin. Siinäpä heidän yhteinen taival tässä pienen pienen budjetin toiminnassa.
Erikoisjoukkojen mies James Webster (Michael Jai White) on juuri palannut takaisin arkielämään sotakavereidensa kanssa. Kauan mies ei ehdi nauttia toiminnan puutteesta, kun hänen veljensä murhataan. Tutkiessaan murhaa syvemmin paljastuu taustalta korruptio tuttujen miesten piirissä. Uteliaisuutensa vuoksi palkkatappaja Ray Peters (Steve Austin) lähettää miehensä päästääkseen Websterin pois päiväjärjestyksestä.
Pienen budjetin toimintaan Kevin Carraway ja Lawrence Sara ovat saaneet aikaan melko perinteisen käsikirjoituksen. Tästä huolimatta Carraway on jossain määrin kyennyt luomaan paikka paikoin ihan onnistuneita 1vs1 draamaosuuksia. Harmi vain ettei pääosaesittäjien lisäksi sivurooleissa olevat ole yhtä “tasokkaita”, jotta kokonaisuus olisi säilynyt ehyenä. Michael Jai White sinänsä on uransa aikana aika ailahtelevaisesti näytellyt. Välillä mies osaa näytellä ja välillä hän tuntuu kangistuvan tiettyyn tapaansa, joka ehkä hänestä tuntuu toimivan, mutta näyttää liian teennäiseltä katsojalle. Tässä elokuvassa häneltä löytyy molempia. Steve Austin puolestaan yllätti melko positiivisesti, sillä hän onnistui näyttelemään melko kiinnostavasti, vaikka mieheltä olisi toki kaivannut edes yhtä toimintaosuutta. Muutkin elokuvan isommat roistot jäivät oikeastaan soittelemaan suutaan, paitsi Max Ryanin esittämä Ross, joka pääsee hieman kurittamaan Whitea.
Mitä sitten tulee toimintaan? Ei se aivan umpisurkeaa ole, mutta surkeaa silti. Jotain mielikuvitusta olisi kaivannut, varsinkin kun koreografiasta vastasi kaksi herraa, Emmanuel Manzanares ja Alexander Hashioka Oatfield. Whitesta parhaimmillaan voi saada irti loistavaakin materiaalia mukiloimassa roistoja, mutta nyt se jäi pariin hassuun kohtaan. Nykyään on turha edes valittaa, että microbudjetin toiminnassa veret ja patruunat on korvattu tehosteilla. Ne voisi kuitenkin joko jättää pois tai niihin voisi panostaa enemmän, jottei elokuva nyt täysin naurettavaksi menisi.
Elokuvan voi kerran nähtyään laittaa nätisti takaisin kiertoon tai hyllyyn. Sillä on omat minimaaliset hetkensä, mutta mikäli ei ole Whiten tai Austinin yltiöpäinen kannattaja, tästä tuskin saa mitään sen enempää irti.
