Kerro jos olet kuullut tämän tarinan ennenkin.
Joukko nuoria leiriläisiä ja leiriohjaajia kertoo metsissä kummitusjuttuja murhanhimoisesta farmarista joka tapasi pitää verikekkereitä farmillaan. Eräs vähän rohkeampi leiriläinen heittää kiven aivan lähistöllä sijaitsevan kummittelevaksi väitetyn maalaistalon ikkunasta sisään ja kohta puoliin leirillä riehuu raivohullu kirvesmurhaaja. Onko mielipuolinen maajussi siis herännyt kuolleista? Tiedän että kyseinen juonikuvio kuulostaa lähes jokaisen kasarin viiltäjä-filmin käsikirjoitukselta mutta toisinaan oivallinen toteutus korvaa perinteisen asetelman. Lisäksi Madman lienee aikaisesta ilmestymisvuodestaan päätellen niitä ensimmäisiä splatter-leffoja joissa mutantti-juntti murhaan seksille ja päihteille persoja nuoria. Juoni tosin tuo mieleen samoihin aikoihin tuotannossa olleen Koston Liekit-elokuvan jossa niinikään peikkomainen puskajussi vaanii pahatapaista teinijengiä. Madman vetää kuitenkin muistettavuudessa, kekseliäisyydessä ja luovuudessa pidemmän korren. Myönnettäköön, pahiksen maskeeraus näyttää vähän siltä kuin Texasin Moottorisahamurhaaja ja Rölli-peikko olisivat saaneet lapsen mutta onnistuneen valaistuksen, mörön säästeliään esittelyn ja sopivan pimennyksen vuoksi tunnelma on käsinkosketeltava. Lisäksi koskaan ei ole itsestäänselvää kuka pääsee huru-ukon tappolistalle. Ruutuaikaa suodaan jokaiselle tärkeälle hahmolle tasavertaisesti joten kuka vain voi kuolla seuraavaksi. Erityismaininta näyttelijäpuolella täytyy antaa leirinjohtaja Maxia esittävälle Frederick Neumannille joka vetää roolin yllättävän hyvin ja miehen syvä tarinankertojan ääni jää varmasti kummittelemaan monen katsojan mieleen pitkäksi aikaa elokuvan päätyttyäkin. Näyttelijätyö ei muutenkaan ole läheskään niin yksipuolista kuin luulisi. Edes niillä nuorilla. Elokuvan voi muutenkin huoletta laittaa samalle hyllylle niiden onnistuneempien stalk and slash-leffojen kanssa, joita aika tuntuu vain parantavan.
Mikael Makaberg
Arvosteltu: 05.04.2020