On kulunut 23 pitkää vuotta sitten Alfred Hitchcockin klassikkoteokseksi nousseen Psykon ilmestymisvuoden jälkeen, ja ollaan ajauduttu ehkä kauhuelokuvien kauheimmalle vuosikymmenelle; 1980-luvulle. Alunperin kyseistä jatko-osaa ei pitänyt tehdä Hitchcockin jyrkän kieltäytymisen vuoksi, mutta lopulta toimeenpano oli väistämätön. Ensimmäisen osan tähteä Anthony Perkinsiä kosiskeltiin palaamaan valkokankaalle Batesin roolissa, mutta Perkins ei suostunut. Kun julkisuudessa käytiin keskustelua siitä kuka ottaa Batesin roolin, tuli Perkins katumapäälle ja suostui kuin suostuikin palaamaan legendaarisen psykopaatin elämään. Olisihan se ollut hupaisaa nähdä minkälaista jälkeä olisi tullut ilman Perkinsiä. Omasta mielestäni hän pelasti suostumuksellaan jatko-osat.
Norman Bates (Perkins) myrkytti 12-vuotiaana äitinsä ja hänen miesystävänsä kuoliaaksi. Norman ei koskaan päässyt yli tapahtuneesta, vaan hänen äitinsä jäi asumaan hänen mieleensä toiseksi persoonaksi, joka sai Normanista välillä täydellisen otteen. Alkuperäisessä Psykossa nähtyjen hirmutekojen myötä Norman passitettiin lukitulle osastolle yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi, kunnes vihdoin lääkärit toteavat miehen täysin toipuneeksi ja terveeksi. Mitä tapahtuukaan kun menneisyyden haamuja vastaan vuosikaudet taistellut mies muuttaa takaisin tuohon kylmiä väreitä pelkällä olemuksellaan herättävään Batesin ränsistyneeseen motelliin?
Psyko 2 on elokuvana jopa parempi kuin edeltäjänsä, vaikkei toki pysty riistämään sen klassikkoasemaa minnekään. Richard Franklin ei parempaa työtä olisi kameran takana voinut tehdä. Hän käyttää hyvin paljon Hitchcockin alkuperäisversioista tuttuja jippoja, kuten lintuperspektiiviä ja puukotuskohtauksia. Franklin jopa uskaltautui lisäämään Psykon suihkukohtauksen heti kakkososan alkuun, joka oli rohkea mutta ennen kaikkea onnistunut veto. Tylsästä aloituksesta ei ainakaan voida puhua, kun korvia riipivä viulusoitto laitetaan pauhaamaan puukon iskujen ja kiljunnan taustalle. Ehkä Hitchcock itsekin hymyilee tälle teokselle pilvien reunalta.
Tituleeraan Psyko 2:sen yhdeksi kautta aikain pelottavimmaksi ja jännittävimmäksi kauhuelokuvaksi. Alkuasetelma, eli vaarallisen murhaajan vapaaksi päästäminen, on tuttu monista nykyajan trillereistä, mutta tässä tapauksessa ajatus tuntuu uskomattoman makealta, kun näyttelijä ei ole vaihtunut ja edelleen puhutaan yhdestä kaikkien aikojen kauhuspektaakkelista. Franklin käynnistää elokuvan upeasti kuvaamalla oikeussalia takaapäin ja pitämällä Normanin kasvot katsojalta piilossa mahdollisimman kauan. Myös Normanin kotiin palaaminen on toteutettu juuri niin täydellisesti kuin vain voi. Juonta ei voi muuta kuin kehua, käsikirjoitus on katsojien suureksi helpotukseksi tehty huolella ja ykkösosaa suurempia yllätyksiä on luvassa.
Anthony Perkins tekee jälleen kiitettävää työtä Normanin roolissa, vaikkei ylläkään alkuperäisen teoksen tasolle. Meg Tilly on myös loistava pakollisen nätin tytön roolissa.
Psyko 2 ansaitsee täydet viisi tähteä! Sillä on kaikki ominaisuudet täydelliseen kauhuelokuvaan; se pitää tiukassa otteessaan alusta loppuun ja pimeänä iltana onnistuu säikäyttämään katsojalta kakat housuun. Näyttelijät ja varsinkin ohjaaja ylittävät itsensä. Juoni kannattelee leffaa upeasti ja loppupaljastusta kannattaa ehdottomasti odottaa. Mitään valittamisen aihetta ei siis jää.
