M. Night Shyamalan ajoi itsensä melko vaikeaan tilanteeseen kahden ensimmäisen menestysleffansa, Kuudes Aisti ja Unbreakablen myötä, jossa häneltä odotettiin aina sitä kuuluisaa lopputwistiä, joka kääntäisi koko elokuvan päälaelleen. Edellisessä teoksessaan Shyamamalan osoittaa itsekin tajunneensa, että oli maalannut itsensä nurkkaan ja ettei enää voinut jatkaa samalla linjalla. Signs panosti enemmänkin ahdistavaan yleistunnelmaan, joka kesti koko elokuvan ajan, sen sijaan, että koko filmin kliimaksi olisi siellä lopussa. Tämä tietysti jakoi yleisön voimakkaasti kahtia. Jos Shyamalan olisi jatkanut entisellä tiellään olisi joukosta kuulunut “taas se teki sellaisen lopputwistiin perustuvan leffan, eikö se muita osaa tehdä?”, kun taas nyt hän saa kuulla “miksei se laittanut tuohon kunnon lopputwistiä, tuohan on ihan erilainen kun Kuudes Aisti, emmä tykkää tästä”-tyylisiä kommentteja. Tässä kohdassa suuri yleisö voisi vilkaista itseään peiliin ja miettiä motiivejaan! Lyödäkö Shyamalania maahan vain maahan lyömisen takia, koska se on niin helppoa vai vaivautuako hieman miettimään näkemäänsä ja sen jälkeen sanoa perusteltu mielipiteensä?
The Village on joka tapauksessa täysin erilainen Shyamalan filmi, joka jälleen kerran nojaa vahvasti painostavaan tunnelmaan, johon on kaikkien yllätykseksi ympätty mukaan mukava pieni romanttinen juoni. Tarina kertoo 1800-luvun lopussa elävästä pienestä ja eristäytyneestä kyläyhteisöstä, jota ympäröi pelottava metsä, jossa asuu merkillisiä petoja, joita kyläläiset kutsuvat nimellä “Ne Joista Ei Puhuta”. Pedot jättävät kyläläiset rauhaan, mikäli kyläläiset eivät astu metsään. Joku kyläläisistä on kuitenkin rikkonut tätä sääntöä, koska pedot alkavat vierailemaan kylässä tuhoisin seurauksin.
Juoniasetelmasta ei tässä tapauksessa kannata valottaa liiaksi, ettei tule kirjoittaneeksi jotain, mikä pilaisi katsojan katselunautinnon. Näyttelijöistä voidaan mainita Shymalanin uusi luottomies Joaquin Phoenix, joka on jälleen tutun rauhallinen ja hiljainen Lucius Huntin roolissa, joka ei pelkää vaaran uhatessa kuten muut kyläläiset. Bryce Dallas Howard on Shyamalanilta täydellinen valinta sokean Ivy Walkerin rooliin, joka sokeudestaan huolimatta näkee maailman, tosin ei samanlaisena kuin muut. Tälle neidolle (ohjaaja Ron Howardin tytär) on helppo povata tämän roolin myötä nousujohteista uraa Hollywoodissa. Kerrassan herttainen tyttö. Elokuvan päätrion täydentää Adrien Brodyn esittämä jälkeenjäänyt Noah Percy, joka on mieleltään lapsen tasolle jäänyt iso jättiläinen. Vähän pienemmissä rooleissä häärii mm. William Hurt ja Sigourney Weaver, joten melko vaikuttavan porukan Shyamalan on saanut kerättyä kasaan.
Yksi pääsyy miksi yleisö ei ole ottanut ihan The Villagea omakseen on se, että se eroaa rankasti siitä Shyamalanista, johon olemme tottuneet. Voin kuvitella, että leffateatterista lähti pois melko iso joukko ihmisiä, jotka eivät saaneet sitä pelotteluannosta, jota olivat tulleet hakemaan. Järisyttävää lopputwistiä ei ollut, vai oliko? Itse asiassa kyllä oli. Shyamalan “heilutteli koko leffan ajan porkkanaa” yleisön edessä, ja juuri kun luultiin, että jotain tapahtuisi, niin “porkkana vedettiin pois katsojan suun edestä”. Tämä jatkui koko elokuvan ajan ja melkeinpä kuuli miten hän nautti saadessaan ohjailla ihmisiä tällä tavalla. The Villagen eräs pääpointti olikin nimittäin se, että se mitä näet ei välttämättä ole totta. The Villagen varsinainen nautinto alkaakin vasta elokuvan päätyttyä, jolloin voi itse rauhassa miettiä ja “koota palapeliä”. Helppoa se ei ole, mutta kiehtovaa joka tapauksessa!
Kaiken kaikkiaan The Village on kenties Shyamalanin eniten ajatuksia aiheuttava leffa, joka tarjoaa päänvaivaa moneksi päiväksi. Se on täynnä symboliikkaa ja vertauskuvia aina USA:n ulkopolitiikasta tapaan nähdä ympäröivä maailma monella eri tavalla. Kaikki riippuu täysin siitä miten haluat sen nähdä, valheestakin tulee tosi, jos siihen todella uskoo. Elokuvana tämä on intialaisen ohjaajaneron kaunein teos, jossa sekoittuu satumaisuus, jännitys ja romantiikka hienoksi kokonaisuudeksi, joka antaa kärsivälliselle katsojalle suuren elämyksen, jota miettiä vielä päivienkin päästä. Samalla se antaa Shyamalanille huomattavasti enemmän liikkumavaraa. Nyt hän on lopullisesti irroittautunut Kuudennen Aistin “taakasta”, joka Unbreakablen kanssa oli rinnakkaisteos, samoin kuin Signs on The Villagen kanssa. Nyt on jälleen aika tehdä kaksi täysin erilaista elokuvaa, ja kukakohan on uusi pääosan esittäjä? Willis oli kahdessa leffassa mukana ja Phoenixilla on myös tilillään kaksi leffaa, joten olisi luontevaa, että pääosan esittäjä vaihtuisi. Eikö? Mutta ei tästä herrasta koskaan tiedä, millaisia yllätyksiä on luvassa…
nimimerkki: Acedia
