Vuonna 2006 ilmestynyt Casino Royale sai erinomaisen vastaanoton ja Bondin päivittämistä 2000-luvulle kehuttiin paljon. Monilla oli siis odotukset ymmärrettävästi suuret jatko-osaa kohtaan, varsinkin kun Quantum of Solace jatkaa suoraan siitä mihin Casino Royale päättyi (ensimmäinen kerta kun Bond-elokuvan tarinaa jatketaan suoraan aiemmasta elokuvasta). Joskus jatko-osa vastaa odotuksia ja jopa ylittää ensimmäisen osan, joskus taas jatko-osa on iso pettymys ensimmäiseen elokuvaan verrattuna. Miten onkaan Quantum of Solacen laita…
Elokuvan juoni alkaa hyvinkin lupaavasti. Bond (Daniel Craig) vie vangitsemansa herra Whiten (Jesper Christensen) kuulusteltavaksi päämajaan, jotta tiedustelupalvelu MI6 (Military Intelligence 6) pääsisi kunnolla Quantum-nimisen terroristijärjestön jäljille. Sitten MI6:n johtaja M (Judi Dench) yritetään tappaa, minkä Bond pysäyttää, mutta alkaa paljastua, että Bond on brutaalissa kostomoodissa johtuen hänen rakkautensa kiinnostuksen Vesperin kuolemasta.
Quantum of Solace on siis, tai ainakin sen olisi tarkoitus olla, kostotarina Bondin menetettyä rakkauden kohteensa. Elokuva alkaakin lupaavasti: Bond on hyvin aggressiivinen ja raaka, ja tappaa vastustajansa, eikä vangitse heitä kuulusteltavaksi käskyistä huolimatta. Bondin halu kostaa siis sumentaa tämän arvostelukyvyn, ja tästä voisi luulla, että elokuva käsitteli sitä, miten Bond saa rauhan Vesperin kuolemasta ja ymmärtäisi, ettei kosto tuo häntä takaisin.
Ongelmana vain on se, että elokuvan alkua ja muutamaa pientä hetkeä lukuunottamatta Bondin hahmon tunteita käsitellään elokuvassa aivan liian vähän, ja elokuva sortuu nykyajalle valitettavan yleiseen ”virheeseen”: jatkuva kiire paikasta toiseen elokuvassa yrittää peittää juonen niukkuuden.
Elokuvassa on todella paljon toimintakohtauksia, selvästi enemmän kuin Casino Royalessa. Tämähän kuulostaa sinänsä hyvältä, mutta ongelmana on se, että toiminnan ylikorostuessa juoni jää sivuun. Tähän vaikuttaa selvästi elokuvan keskinkertainen käsikirjoitus ja huono ohjaus. Kumpaankin on tosin syy: elokuvan huono käsikirjoitus johtuu osittain siitä, että se piti käsikirjoittaa todella nopeasti ennen kuin käsikirjoittajat menivät lakkoon, ja elokuvan ohjaaja Marc Foster ei tuntenut Bond-elokuvia kovin hyvin ja piti Casino Royalea liian pitkänä, joten päätti sitten tehdä erittäin napakan ja nopeatempoisen elokuvan. Kun yhdistää hätäisesti tehdyn käsikirjoituksen ja huonon ohjauksen, ei lopputulos voi olla kovin hyvä.
Elokuvan juonen puutteesta hyvänä esimerkkinä toimii Vesperin jo kuollut hahmo: voisi luulla, että Vesper mainittaisiin elokuvassa useita kertoja ja olisi elokuvaan vaikuttava hyvin olennainen ”muistovoima” (vähän kuin Yön Ritarin Paluussa Harvey Dent on hyvin olennainen osa elokuvaa, vaikka hahmo kuolikin jo Yön Ritarissa), mutta hahmo mainitaan vain muutaman kerran, eikä Bondin tunteisiin tämän kuoltua paneuduta kovin paljon.
Daniel Craig onneksi tekee tässäkin elokuvassa loistavaa työtä James Bondin näyttelijänä, ja pidän erityisesti siitä, miten Craigin Bondista välittyy tässä elokuvassa vahva kostonhimo ja raakuus niissä kohtauksissa, kun käsikirjoitus sitä sallii. Muutenkin Craigin tasokas näyttely on melkeinpä elokuvan isoin pelastava tekijä. Aivan yhtä hyvään suoritukseen Craig ei tässä yllä kuin Casino Royalessa, mutta en usko sen johtuvan Craigista itsestään, vaan elokuvan puutteellisesta käsikirjoituksesta ja ohjauksesta, jotka eivät anna Craigille yhtä paljon mahdollisuuksia loistaa kuin Casino Royalessa. Craig kuitenkin tekee parhaansa, ja toimintakohtauksissa taas Craigin Bondista välittyvät tämän hyvät taistelutaidot ja fyysinen uhkaavuus.
Judi Dench on elokuvan toinen kantava voima M:nä, joka tässäkin elokuvassa on Bondin tiukka, mutta myös omalla tavallaan välittäväinen pomo. Pidän myös siitä, että tässä elokuvassa M alkaa vähitellen luottamaan Bondiin enemmän, mikä näkyy hyvin loppupuolella, kun M sanoo Bondista muiden kovasta vastustuksesta huolimatta: ”Hän on agenttini, luotan häneen.” Giancarlo Giannini tekee myös ihan hyvää työtä Bondin ystävänä Rene Mathiksena, samoin Jeffrey Wright Bondia auttavan CIA:n agenttina Felix Leiterina.
Valitettavasti elokuvan pääpahis ja ”Bond-tyttö” jäävätkin sitten kovin ontoiksi hahmoiksi. Mathieu Amalricin esittämä Dominic Greena on kovin laimean oloinen pahis, joka ei vaikuta ollenkaan uhkaavalta tai pelottavalta hahmolta. Samoin Olga Kyrylenkon esittämä Camille Montes ei elokuvassa ole kovin onnistunut hahmo, mihin erityisesti vaikuttaa Kyrylenkon ja Craigin hahmojen välisen kemian olemattomuus. Se ei ole edes puoliksi niin hyvää kuin Bondin ja Vesperin kemia Casino Royalessa.
Quantum of Solace on ihan viihdyttävä elokuva, mutta ei mielestäni missään tapauksessa hyvä sellainen. Viihdyttävyys tulee pitkälti Daniel Craigin ja Judi Denchin mainioista roolisuorituksista ja useammasta kohtalaisen toimivasta taistelukohtauksesta. Elokuvallisesti antaisin Quantum of Solacelle kolme tähteä viidestä, mikä tarkoittaa keskinkertaista elokuvaa, mutta koska elokuva on suoraa jatkoa Casino Royalelle ja jatkaa sen aloittamaa tarinaa hyvinkin puutteellisesti kovista odotuksista huolimatta, taidan antaa elokuvalle vain kaksi ja puoli tähteä viidestä.
