Homer Wells (Tobey Maguire) on asunut koko ikänsä orpokodissa ja tohtori Larch (Michael Caine) on hänen ainoa isähahmonsa. Tohtori Larch on opettanut häntä seuraajakseen ja Homer onkin luonnonlahjakkuus, mutta heidän vakaumuksensa eroavat toisistaan. Sitten Homer tutustuu Candy Kendalliin (Charlize Theron) ja Wally Worthingtoniin (Paul Rudd), joiden mukana lähtee maailmalle. Homer saa työpaikan sotaan lähtevän Wallyn perheen omenatilalta. Hän saa näin tutustua elämään orpokodin ulkopuolella. Mutta maailma orpokodin ulkopuolella on hyvin erilainen niin hyvässä kuin pahassa.
Elokuvan alku huokuu lämminhenkisyyttä ja ensimmäisellä katsomakerralla olisin antanut tälle täydet viisi pistettä. Oman elämänsä sankari teki erittäin suuren vaikutuksen, kun sen ensimmäisen kerran näin – olin liimautuneena tv:n eteen koko elokuvan ajan ja sen loputtua oli mukava olo. Mutta ongelmana on se, että tuo upea elokuvaelämämys ei toistunut seuraavalla katsomakerralla.
Elokuvan lähtökohdat ovat hyvät, käsikirjoittajana toimi John Irving, jonka kirjaan tämä perustuu ja lisäksi on voimakas näyttelijäkaarti. Maguire, Caine ja Lindo ovat hyvässä vedossa, mutta Theron vaikuttaa hieman ruosteiselta. Tobey Maguire tekee erittäin hienoa työtä viattomana Homerina ja omasta mielestäni on juuri se oikea henkilö rooliin. Ei Michael Cainekaan jää yhtään huonommaksi, vaikka kieltämättä tuntuu, että hänelle annettiin Oscar sivuosasta vain ennen kuin se on liian myöhäistä. Mutta en haluaisi vähätellä hänen roolisuoritustaan, sillä se ei ollut huono.
Charlize Theron tekee tasaisen roolisuorituksen, vaikkei parhaimmillaan olekaan ja Paul Rudd esittää poikaystävää tottuneesti. Ohjaus on onnistunut ja elokuvassa on mukava tunnelma, vaikka aiheet ovatkin vakavia. Kieltämättä uskon, että parhaan elokuvan Oscar-ehdokkuus oli hieman liioittelua, vaikka ei tämä lainkaan huono elokuva olekaan.
nimimerkki: LeffaPopcorn
