Stephen Kingin Cildren of the Corn -novelliin perustuvasta samannimisestä elokuvasta on tehty remake, monien muiden vanhojen kauhuelokuvien tapaan. On mahdotonta huomata, että melkein jokaisesta 70- ja 80-luvuilla ilmestyneistä kauhuklassikoista on keritty väsäämään remake-versioita 2000-luvulla. Osa remake-versioista on saanut ylistystä kriitikoilta, kun taas toinen osa pelkkiä haukkuja ja syytöksiä siitä, että nämä raiskaavat alkuperäisen elokuvan. Varsin huonona leffana pidetty Maissilapset -elokuva on myös päätetty filmata uusiksi Donald P. Borchers johdolla. Yllätykseksi uusiversio osoittautuikin huomattavasti vanhaa paremmaksi, vaikkkei siihen paljoa tarvitakkaan.
Vuonna 1963 erään pikkukaupungin lapset uhraavat possuja profeettansa, Isacin johdolla. Elokuva eroaa 80-luvulla tehdystä versiosta siinä, ettei prologissa näytetä ollenkaan sitä, miten lapsiyhteisö hankkiutui eroon aikuisten sukupolvesta.
Vuonna 1975 pitkällä road trip -reissulla oleva hyvin riitaisa pariskunta, Vietnamista palannut Burt (David Anders) ja tämän avovaimo, Vicky (Kandyse McClure) ajavat maissipeltojen ympäröimällä tiellä erään pikkupojan yli. Pienen pojan ruumis peräkonrissa he ajelevat kohti lähintä pikkukaupunkia Gatlinia. Kaupunki vaikuttaa aluksi aivan autiolta, mutta pariskunnan suunnatessa paikalliseen kirkkoon Burtille selviää kaamea salaisuus kaupungin verisestä historiasta.
Burtin sännätessä ulos kirkosta, jossa piti olla sunnuntaijumalanpalvelus, huomaa tämä vaimonsa olevan todellisessa vaarassa. Kolme vuotta Vietnamissa viettänyt Burt joutuu turvautumaan itsepuolustustaitoihinsa lapsilaumaa vastaan. Vaikka mies pärjääkin vallan mainiosti lapsia vastaan, joutuu tämä kuitenkin perääntymään ylivoiman edessä maissipelloille.
Elokuvan ehdottomasti parasta antia ovat mielenkiintoinen tarinankerronta ja gore-efektit, jotka kannattelevat vallan mainiosti tapahtumiltaan vaisua elokuvaa. Pätkässä esiintyvät näyttelijät, niin päähenkilöinä toimivasta pariskunnasta aina lapsiin, ovat taasen vallan surkeita työssään. Itse en huomannut oikeastaan ketään joukosta poikkeavaa näyttelijää, joka olisi ollut ylitse muiden vallan tylsistyttävässä näyttelijäkaartissa. Näyttelijöiden eläytyminen on huolestuttavan alhaista tasoa, sillä kaikki murhat ja takaa-ajot ovat vallan epämukavaa katseltavaa, koska näyttelijöiden ilmeet eivät pahemmin perustasolta miksikään muutu.
Maissilapset ei lukuisista vioistaan huolimatta ole täysin surkea tekele, sillä mielenkiintoisen tarinan ja tämän kertomismuodon lisäksi elokuvan visuaalinen puoli on hooidossa. Gore-efektit ovat vallan näyttävää katseltavaa ja leffan kuvaus on onnistunutta. Pisteet siis kuvaajalle. Kellertävän sävyinen värimaailma on hienoa katseltavaa ja kuvakulmat ovat vallan mainioita. Nämä seikat tuovat elokuvalle enemmän elävyyden tunnetta.
Elokuvasta ei löydy juuri mitään huonoa sanottavaa surkeaa näyttelytyötä lukuun ottamatta ja juuri tämä laskee leffan pisteitä aika rajusti.
