Trouble in Paradise on Ernst Lubitschin romanttinen elokuva, joita oli 30-luvulla yhtä paljon kuin typeriä ihmisiä eduskunnassa. Elokuva on osoitus studioiden laskelmoinnista saadakseen naiset (epäonnisten) miesten kanssa katsomaan elokuvia joissa esiintyi sen ajan tähtiä. Tämä kyseinen elokuva ei ole poikkeus, vaan pikemminkin säännön vahvistus.
Timanttirosvo Gaston Monescu (Herbert Marshall) on rakastunut toiseen (naispuoliseen) varkaaseen Lilyyn (Miriam Hopkins). Yhdessä he päättävät ryöstää hajuvesitehtaan omistajan (Kay Francis). Arvatahan sen saattaa että varas rakastuu ryöstettävään naiseen. Mukahauskaa dialogia, huonoa näyttelyä ja ennalta-arvattavaa juonta seuraa.
Ernst Lubitschin uran alkutaipale ei selvästikään ole auki taivasta myöden vielä tässä vaiheessa. Vaikuttaisi jopa siltä, että studio on pakottanut Lubitschia ohjaamaan tämän teoksen, ilman että Lubitsch itse sitä olisi halunnut. Elokuva ei edes yritä käyttää puolta potentiaalistaan vaan sortuu kliseisiin (tai ehkä jopa aloittamaan useita!) ja tylsyyteen – vaikka elokuva on vain puolitoistatuntinen. Elokuvasta ei löydy mitään mielenkiintoista, tunteikasta tai puhuttelevaa hetkeä, vaan elokuva suuntautuu massoille. Jälleen kerran.
Näyttely korvaa hieman typeryyttä. Herbert Marshallin rooli varkaana on herkullisen aatelismainen ja keikarimainen ylittäen kahdet mitäänsanomattomat naispääosat. Koko elokuva onkin tehty selvästi vain rahanahneiden studiojohtajien käskystä, ainoana sääntönä pakollinen erotiikka, tunnetut näyttelijät ja miljoonakatsojat.
Elokuvasta olisi voitu tehdä oikeasti hyvä komedia, mutta nyt elokuva sortuu ”studion päätöksiin” ja tähtinäyttelijöihin. Naisille ja romanttisiin hetkiin sopiva leffa, mutta mihinkään muuhun tilanteeseen elokuva ei sovi.
