Astrid Lindgren on ehdottomasti yksi parhaista lastenkirjallisuuden kirjailijoista. Hänen klassikoistaan tehdyt filmatisoinnit ovat erittäin onnistuneita ja kuuluvat myös lastenelokuvien parhaimmistoon. Monia hyviä Lindgren-filmatisointeja ohjannut Olle Hellbom päätti uransa Rasmus ja kulkuri -kirjan filmatisoinnilla Pikku kulkuri, joka pienempänä kuului kirjana yhtiin lemppareihini. Elokuvaversio on hyvin tavoittanut kirjan hengen ja tarina kulkee lähes yhtä elävästi.
Elokuva on hyvin perinteinen pojan ja isähahmon välisen ystävyyden kuvaus. Lastenkodissa asuva Rasmus on menettänyt vanhempansa ja elää nyt ankarassa kurissa. Lastenkodin johtaja ei pidä Rasmuksen toilailuista, eikä Rasmus pidä liian ankarasta kurista. Eräänä päivänä Rasmus karkaa lastenkodista etsimään itselleen vanhempia. Hän törmää yksinäiseen kulkuriin, Oskariin, joka ottaa pojan mukaansa. Heistä tulee ystäviä ja Oskar auttaa poikaa löytämään sopivat vanhemmat.
Kuitenkin filmi on ohjattu sen verran hienolla ammattitaidolla, ettei aikuisemmalle katsojalle tule yhtään vaivaantunut olo. Mukana on kliseinen sivujuoni tuomassa jännitystä peliin, mikä on kuitenkin lasten mielenkiinnon säilyttämisen vuoksi välttämätön. Tunnelma on raikas, eikä muutama kliseinen roolihahmo sitä tuhoa. Harmonikkaa räpläävä Oskar heittää aina tarpeen tullen hyvän läpän ja Rasmuksen kohtalo tuo tarinaan koskettavuutta. Parhaimmillaan tavoitetaan klassisen veijarielokuvan henki. Allan Edwall tekee hienon roolisuorituksen leppoisana kulkurina ja Erik Lindberg on mukavan ilmeikäs Rasmuksena. Joidenkin sivuosissa olevien näyttelijöiden näytteleminen tuntuu hieman tönköltä, mutta se ei häiritse ollenkaan pahasti.
Sanomaa ei ole alleviivattu, vaan se pitää itse tajuta. Pienet lapset näkevät vain jännittävän seikkailun, mutta aikuiseen ikään ennättäneet katsojat tarkastelevat leffaa aivan eri silmin. Mukana on monia symbolisia kohtia ja piilotettua yhteiskuntakritiikkiä. Havaittavissa on kuitenkin myös selvästi yleisöä kosiskelevaa kohellusta. Olle Hellbomin osaava ohjaus pitää kokonaisuuden kasassa. Muutama kohtaus nousee ylitse muiden. Yksi hienoimmista hetkistä nähdään jo heti alussa, kun lastenkodissa vierailee rikas pariskunta. He menevät kuin ostoksille valitsemaan itselleen lapsen. He katsovat ulkonäköä ja lopulta valitsevat kaikista kauneimman kiharatukkaisen tytön. Tästä riipaisevasta kohtauksesta huolimatta elokuvan sävy on hyvin optimistinen.
