Elysium sijoittuu vuoteen 2154, jolloin maa on ylikansoitettu ja pahoin saastunut. Ihmiset on myös jaettu kahteen ihmisluokkaan: erittäin varakkaat asuvat tahrattomalla, keinotekoisella Elysium-avaruusasemalla ja loput ylikansoitetulla, turmeltuneella maapallolla.
Max De Costa (Matt Damon) joutuu työpaikallaan säteilyonnettomuuteen, jonka seurauksena hänellä on enää vähän elinaikaa jäljellä. Ainoa parannuskeino löytyy Elysiumista, jonne Max päättää pyrkiä keinolla millä hyvänsä. Maxin täytyy hankkia erään tehtaanomistajan data, jolla rikollispomo saisi käsiinsä tehtailijan omaisuuden. Data ei olekaan taloustietoa, vaan dataa jolla Elysiumin turvallisuuspäällikkö Delacourt (Jodie Foster) pyrkii kaappaamaan vallan.
Itselleni entuudestaan tuntematon Neill Blomkamp on taikonut dynaamisen ja yhteiskunnallisen scifi-pläjäyksen. Elokuvassa esiintyvät robotit on saatu realistisen näköisiksi sekä muut erikoisefektit pukevat elokuvaa loistavasti. Tarina ylittää odotukset, mutta käsikirjoitusta olisi saanut hioa hiukan sopivammaksi. Erityisesti Elysiumin avaruusasema on ulkonäöltään todella kaunis ja puhdas, kun taas slummiutunut maapallo on rähjäinen ja likaisen tuntuinen..
Näyttelijät sopeutuvat elokuvaan odotetulla tavalla. Damon tekee maagisen roolin sitten Medusan sinetin rohkeana ja pienimuotoisella huumorilla varustettuna Maxina. Toisessa pääosassa esiintyvä Foster saa välillä ruutuaikaa, mutta hän on silti jäätävän rauhalliseksi nihkeä tapaus. Blomkampin edellisessä elokuvassa District 9:ssä näytellyt Sharlto Copley läpäisee suhteettomasti pelottavana palkkamurhaajana.
Herkulliset toimintakohtaukset ja toteutus ovat perushuttua, jotka myös nostavat elokuvan parhaiden scifi-elokuvien kastiin. Kokonaisuutena Elysium on älykäs ja RoboCop-tyyppinen seikkailu, jolta ei kannata odottaa liikoja. Myös lopputulos on komeaa katseltavaa.
