Roland Emmerich on taas tehnyt tyylilleen uskollisena elokuvan, jossa ei tehosteita säästellä. Saksalaissyntyinen ohjaaja on myös tyylilleen edelleen uskollisena jättänyt muun sisällön sivuosaan. Sentään 2012:ssa ei tavata kovin paljon Emmerichille tavanomaista Amerikan ylistämistä.
Juonta ei tässä juuri ole. Mayat ovat ennustaneet vuosituhansia sitten, että maailma sellaisena kuin me sen tunnemme kohtaa loppunsa vuoden 2012 joulukuussa. Muutamaa vuotta ennen tuhoa löydetään merkkejä, jotka viittaavat, että jotain isoa on tapahtumassa. Sitten näytetään maailman tuhoutumista ja ihmisten selviytymistä maailmanlopusta.
Yhdessä asiassa Roland Emmerich ei ainakaan koskaan petä. Tähänkin elokuvaan on saatu iso kasa tehosteita, mutta kaikki muu on vain taustaa, jotta voitaisiin mässäillä tehosteilla mielin määrin. Tosin Emmerich ainakin useimpien kohdalla osaa tehdä efektejä, eivätkä ne näytä ainakaan liiaksi CGI:ltä. Ja tässäkin tehosteet ovatkin kieltämättä varsin upeat, vaikka vievätkin liiaksi tilaa muulta sisällöltä.
Muuten elokuva on kauttaaltaan varsin ohut. Juonta ei juuri ole ja hahmotkin ovat puusta veistetyt, jotka eivät kiinnosta juuri lainkaan. Oikeastaan katsojaa ei edes kiinnosta, ketkä selviävät ja ketkä ei. Tosin sentään Woody Harrelsonin näyttelemä radiohörhö on ihan hauska hahmo. Muuten onkin hahmopuoli aika kliseistä. Päähenkilö on kirjailijanuraansa uppoutunut kahden lapsen isä, jonka vaimo on ottanut eron ja löytänyt uuden miehen. Amerikan presidentti on kansaansa ajatteleva mies, joka on valmis vaikka millaisiin uhrauksiin muiden puolesta. Mukaan on tietenkin pitänyt ängetä rikas ja itsekäs venäläinen oligarkki, joka ei piittaa muista ihmisistä tippaakaan. Ja presidenttiä alemmat poliitikot ovat ylimielisiä tyyppejä, jotka välittävät vain rikkaista ja vaikutusvaltaisista ihmisistä. Rahvas ei merkitse heille mitään.
Juonta ei paljon tässä elokuvassa ole ja vähäistäkin tarinaa kuljetetaan eteenpäin massiivisten tehosteiden myötä. Myös tapahtumat ovat todella ennalta-arvattavia. Ei ole mitenkään vaikeaa arvata, mitä seuraavaksi tapahtuu ja ketkä jäävät henkiin. Ja muutenkin olematon juoni sisältää melkoisesti epäloogisuuksia ja juonenaukkoja. Realistisuuskin tökkii aika pahasti. Ainakin syyt maailmantuhoon ovat kovin epäuskottavia. Eipä myöskään dialogipuoli sytytä. Dialogi on todella tylsää ja mielenkiinnotonta jauhamista ja toistoa asioista, jotka ovat jokaiselle ajattelevalle yksilölle selvää tavaraa. Ja usein jopa arvaa, mitä joku aikoo sanoa jo ennen kuin sanoja on edes avannut suutaan.
Ei näyttelypuolikaan oikein sytytä. Pääosaa näyttelevä John Cusack on varsin pökkelö tapaus. Eikä hänen ex-vaimoaan näyttelevä Amanda Peet juuri parempi ole. Kaikentietävää tiedemiestä näyttelevä Chiwetel Ejiofor on ihan kohtalainen roolissaan, vaikka hahmona onkin aika kliseinen. Danny Glover, joka näyttelee USA:n presidenttiä, ei ole enää ihan parhaassa vedossaan, mutta ihan kohtuullisesti mies roolinsa vetää. Woody Harrelsonin rooli on kohtuullisen lyhyt, mutta hän kyllä vetää elokuvan yhden parhaimmista rooleista.
Lukuisista heikkouksistaan huolimatta 2012 sisältää myös jonkun verran hyviäkin puolia. Roland Emmerich on kyllä saanut ihan kelvollisen ja viihdyttävän elokuvan aikaiseksi. Tämä kyllä menee hänen filmografiassaan sinne parempaan päähän.
